tiistai 28. joulukuuta 2010

Ransu vs. Ransu

Terveisiä Keski-Suomen nietosten keskeltä!
Olen Ransu-dreeveri ja eilen kuulin, että jossain saaressa kaukana asuu Ransu -niminen kissa. Nyt katti katotaan, kumpi pärjää paremmin hangessa!

Kaikki olis paljon helpompaa, ellei tarviis kiskoo tuota kömpelöä ihmistä perässä kuin kivirekeä.

Usko nyt. Tästä sitä on menty ennenkin ja tästä mennään nytkin!

 Tästä se polku meni ennen lumisateita ja tästä se menee nytkin!

Nytmä en enää muista, pitikö kääntyy tästä vai tosta. Mut tuu sä vaan perässä, mä hoidan tän homman!

JIHAA! Täällä. Ei oo mitään hätää.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Rauhallista joulunaikaa ja kasvuniloa vuodelle 2011!

Ja huomenna on päivä jo kukonaskeleen pidempi! Kevät tulee, vaikka joulukaan ei ole vielä ohi. :-)

Tämän hurmaavan hyasintin myötä haluan toivottaa kaikille blogikavereilleni ja blogini lukijoille iloista joulumieltä ja huumaavaa kevään odotusta. Olen viettänyt monia hauskoja ja mielenkiintoisia hetkiä blogienne parissa ja iloitsen jokaisesta kävijästä omalla sivustollani. On mukavaa ja antoisaa jakaa kanssanne rakkaus puutarhaan ja luontoon. Jatketaanhan samaan malliin myös uudella kasvukaudella? :-)

Partsipuutarhuri hiljentyy joulun viettoon ja raportoi jossain vaiheessa kuulumisia lumisten vaarojen keskeltä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulupukin odotusta!

Takuuvarma keino taatusti mieluisiin joululahjoihin on hankkia ne itse.

Pitkään olen pohtinut huonekasvieni sijoittelua ja sitä millä ikkunalaudan sisäpuutarhaan saisi hieman ryhtiä ja lisäkauneutta. Elsan lempituolista ne löytyivät:

Tätä hurmaavaa vedenturkoosia amppelia tilasin kaksi kappaletta. Talven saavat viettää olohuoneen ikkunan edustalla tai kenties työhuoneessa, mutta kesän parvekkeella. Paitsi että nämä ovat niin ihania, että keittiöönkin sopisivat. Ja toisaalta kun  katsoo tuosta kuvasta miten edukseen nämä ovat vanhaa hirsiseinää vasten, niin kesäasunnollekin näitä olis kiva ... Paitsi että tulin luvanneeksi, että tilaa kuormalavoittain mitään. ;-)

Ja nämä metalliset (pituus 50 cm, huom!) tukikepit saavat tukea tämän joulun amaryllikseni ja kesällä nekin työllistyvät parvekkeella. Nyt mainostan: tämä RAUTAKEPPI (= ikuinen) maksaa ainostaan KAKSI euroa.
Näitä olen nimenomaan kaivannut, sillä varsien venyessä pituutta olen tukenut huojuvia amarylliksiä hätäpäissäni kaikella mahdollisella kättä pidemmällä alkaen vappuviuhkan kepistä päätyen grillitikkuihin. Öh ...

Ja vielä kasa näitä. Sinkittyjä taimikylttejä. Siis ikuisia nekin. Hyvästi ja näkemiin kaikenmaailman vettyvät lappuset ja muoviset hökötykset. Näitä en raaski viedä palstalle toisten pöllittäväksi, vaan käytän täällä kotona sisällä ja parvekkeella. Näihin on kätevä merkitä esim. uuden ruukkukasvitulokkaan laji ja lajike jahka sen oppii ulkoa. Ja tällaiset yksinkertaisen kauniit kyltit tuovat ruukkukasvin purkkiin eloa, tyylikkyyttä ja ryhtiä.

Ja sitten huonekasveihin. Minähän kesällä lähes tapoin ne.
Huolehdin matkalle lähtiessä parvekekasvien kastelusta niin, että unohdin osan huonekasveista ja oli aivan millistä kiinni, ettei esim. rakas <3 ja kovasti kukkinut Hoya bellani päässyt hengestään lopullisesti. Kuvittelin sen jo kuolleen, mutta ennen mäkeen nakkaamista tein vielä ruumiinavauksen ja totesin, että jotain elävää taitaa vielä olla. Upotuskastoin Hoyan ja leikkasin kuolleet versontyngät pois ja laitoin takaisin olohuoneen ikkunalle roikkumaan. Tänään huomasin hänessä uutta elämää: pienen pienet vihreät versot pilkistävät vanhoista oksantyngistä! Kukkia on varmaankin turha seuraavan vuoden aikana odotella, mutta pääasia on, että henkiin jäi.

Ja uusin hankintani on tämä: maaorkidea Ludisia discolor (kuva sivustolta: http://www.repotme.com/orchid-repotting/). Ihastuin tämän kasvin herkkään kauneuteen (kuva ei aivan ole edukseen) ja myyjän mukaan maaorkideat ovat helppohoitoisiakin: kunhan joskus muistaa kastella ja niin hyvä tulee.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Marraskuu

Tällaiselta maailma näytti viime pyhänseutuna Kurjenrahkan retkeilyalueella. Pakkohan se on uskoa, että talvi sieltä tulee.

Odottelen yhä edelleen inspiraatiota, jotta saisin koristeltua parvekkeen talvikuntoon ja joulua varten. Suurimmat siivoukset on tehty, mutta stailauspuoli odottaa vielä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Talven tullessa

Nyt on palstat, parvekkeet ja purkit laitettu talvelle.
Perunasato korjattu (pari täyttä ämpärillistä ja mahtavan hyviä!), porkkanat ja viimeiset pakkasia uhmanneet kukat kerätty talteen. Parveke odottaa vielä siivousta ja talviasuaan: lyhtyjä ja havuja. Jospa viikonloppuna iskisi inspiraatio siihen puuhaan.

Tässä vielä kuvamuisto loppusyksystä: viimeinen kelloköynnöksen kukka ennen ensimmäisiä yöpakkasia!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pitkästä aikaa - kauden satoa!

No niin. En sentään ole blogiani unohtanut, mutta työt ja oman kodin remppa imuroi kaiken liikenevän ajan tuntemattomaan mustaan aukkoon ja päivät vain silmissä vilisevät.

Palstalla ja parvekkeella ei vielä ole siirrytty lepotilaan. Viimeksi tänään aamulla keräilin parvekkeelta leivän päälle lomien jälkeen elokuun alussa kylvämäni jääsalaatin lehdet. Kukassa edelleen ovat kerrotut petuniat sekä krassit ja suurin osa yrteistäkin vehreinä ja pystypäisinä. Palstalla loput perunat odottavat korjuuta, mutta joutuvat kyllä odottelemaan jahka tämä kaatosadekausi on mennyt ohitse.

Palstani kaunottaria auringonkukkaa ja aurankukkaa.

Tämä keltainen aurinkopallo oli suuri ilonaihe! Se päätyi kurpitsachutneyksi, joka oli niin maittavaa, että jäljellä ei taida enää olla kuin yksi pieni purkki.

Ja tässä parvekkeen antimia. Nämä paprikat onnistuivat hyvin, samoin chilit, joita olen kerännyt jo useita kourallisia kuivumaan. Näitä myös ensi vuonna, sillä ovat kohtuullisen helppoja kasvatettavia ja antoivat ihan mukavan kokoisen sadon.

Omia kirsikkatomaatteja meillä syödään vieläkin. Päivittäin saa parvekkeelta kerätä kourallisen makeita pikkutomaatteja. Raakoja terttuja on vielä puskat pullollaan. Pitäisi ilmeisesti kerätä ne pois ja kypsytellä sisätiloissa.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Lisää kesämuistoja

Tässä pieni kuvatervehdys Kreikan Rodokselta, jossa vietimme antoisan viikon loman loppupuolella. Kuka tunnistaisi kuvassa olevan kasvin?

Matka oli monella tavalla mieluisa yllätys. Mielikuvat turisteja ja turistikojuja tursuavasta lomasaaresta haihtuivat kertaheitolla kun vuokrasimme auton ja kiertelimme viikon verran ristiin rastiin saarta. Luontoihmiselle Rodos tarjoaa lähes loputtomasti nähtävää. Ja ne paikallisten ruukkupuutarhat ... niitä ei voi sanoin kuvailla!

Laitan tänne laajemman matkakertomuksen aiheesta, jahka lomaltapaluukiireet helpottavat. Päivitän myös palstan ja parvekkeen kuulumiset, jahka saan ladattua kuvat koneelle.

torstai 19. elokuuta 2010

Kesämuistoja Iisalmen Koljonvirralta

Meillä on pitkä mökkimatka ja koska lomalla ollaan, viivymme matkalla useampiakin päiviä etsien aina uuden paikan jossa yöpyä. Samalla tulee harrastettua kotimaankulttuurimatkailua ja loma tuntuu vielä lomalta, vaikka sen loppu jo häämöttäisikin.

Tänä kesänä valitsimme puolimatkankrouviksi Iisalmen Koljonvirran ja sieltä Koljonvirta Campingin. Jo nettisivujen perusteella paikka vaikutti mukavalta, mutta paikanpäällä ihastuin aivan pyörälle päästäni.

Koljonvirta Camping ei ole "vain" leirintäalue sanan tavallisessa merkityksessä, vaan kokonainen historiallinen ja erittäin hurmaava miljöö monipuolisine majoitusvaihtoehtoineen ja hyvine palveluineen. Alue sijaitsee paikalla, jossa käytiin Suomen sodan kuuluisimmat Koljonvirran taistelut - tokihan kaikille sotamies Sven Dufva ja Marsalkka Sandels ovat tuttuja, eikä hissantunneilta lintsattu? ;-)

Alueen päärakennus on Suomen ensimmäisiin naiskansanedustajiin sekä Martta-yhdistyksen perustajiin lukeutuvan Alli Nissisen lapsuudenkoti. Rakennus on käytössä majoitustiloina ja siinä toimii myös mainio ravintola. Huoneet olivat tilavia ja vanhoja aikoja kunnioittaen entisöidyt.

Kartanomajoituksen lisäksi alueelta löytyvät normaalit leirintämökit, sekä asuntovaunu- ja telttapaikat. Ravintolan lisäksi apetta tarjoaa myös kahvila, joka toimii infopisteen yhteydessä.


Alueen pihapiiri oli suorastaan uskomattoman siisti ja kauniisti laitettu. Oman riemastuttavan lisänsä alueelle toivat kaikennäköiset ja -kokoiset puupatsaat, jotka ilahduttivat kaikkia asiakkaita ikään ja kokoon katsomatta. Lapsille on tarjolla keinut ja liukumäet, sekä aivan loistava uimaranta.





Eläinkansaakin löytyy: pupuja ja lampaita, sekä aivan vieressä sijaitsevan ratsastustallin hevoset. :-)

Kulttuurimatkalaisia riemastuttaa tieto, että parinsadan metrin päässä alueesta sijaitsee myös Juhani Ahon museo, Iisalmen entinen pikkupappila. Museon ympäristöön on rakennettu historiapolku, joka kierrättää Suomen sodan aikaisilla paikoilla ja upeassa yläsavolaisessa järvimaisemassa.

Vaikka tämä ei ole maksettu mainos (vaikka tokihan me sudeettisavolaisetkin vedämme aina hieman kotiinpäin :-)), niin mainostan silti: rauhaa rakastavat lapsiperheet (voiko lapsiperhe olla rauhaa rakastava), hoi! Ottakaa suunta Iisalmeen! Koljonvirran lisäksi koko kaupunki on sellainen kesäparatiisi, että ellette siellä viihdy, ei vika ole Iisalmessa, vaan jossain aivan muualla. :-)

Erityisesti täysi10 Iisalmen kaupungin sille hallintokunnalle, joka vastaa viheralueiden hoidosta! Yhdessäkään kaupungissa en ole tähän mennessä nähnyt niin komeita ja hyvinhoidettuja istutuksia kuin Iisalmessa. Erityisen vaikutuksen tekivät sillankaiteiden mahtavat kukkavyöryt, joita ihastellessa unohtui kamerankin esiin kaivaminen.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Wanhat Tawarat

Kesäpaikkamme on mieheni peruja. Rakennuksen hirret ovat peräisin toisesta kylästä ja hirsi kerrallaan tänne saareen uitetut. Mieheni isän kuoleman olemme viettäneet täällä kaikki kesämme. Paljon olemme halunneet säilyttää aivan ennallaan, kuten esim. suuren pirtin kalusteineen ja esineineen.
Tuolin takana seinustalla vanha piimäleili, vasemmalla kehto ja edustalla todella vanha tuoli. Tuolilla on ikää EHKÄ parisataa vuotta.


Ja kuka arvaa/tietää, mikä esine tässä kuvassa on?
Kysymyksessä on pettuhuhmare, siis pettuleivän tekoa varten. Huhmaressa pettu (tyypillisesti männynkuorta) jauhettiin sopivan hienoksi jauhojen kanssa jatkettavaksi - jos pussin pohjalta ylipäänsä löytyi jauhon kipenettäkään ...

Pihakaunottaria ja pihapohdintaa

Kivikossani kukkii mm. neidonkurjenpolvi.

Niittylämpäreeltäni löysin tämän. Minusta se on peurankello, mutta jos joku tunnistaa toisin, niin laita kommenttikenttään viestiä! :-)

Myskimalvaa perennapenkissä. Siinä samassa, jossa on mm. punapäivänkakkaraa ja harmaamalvikkia.

Sateen jälkeen pulskaneilikkatuppaat lakoontuivat, mutta kyllä ne siitä taas pystyyn nousevat.

Ja takuuvarma mustikkasato: kesäpaikkamme pihasta löytyy mustikkaa aina ja joka kesä, olipa sato  muualla miten huono tahansa. Marjat ovat suuria ja meheviä.

Ja tässä ensi kesän projektityömaa. Kuva on otettu talon itäpäädystä. Kuvan alareunan polku vie halkovajalle ja huussille ja koivujen takaa kulkee polku kaivolle. Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy alue, joka leikataan ruohonleikkurilla peli- ja leikkialueeksi.

Tämä nurkkaus huussi- ja kaivopolun risteyksessä on ankea. Kuten alemmassa kuvassa näkyy, paikalla on sekalaista kasvustoa. Se on eräänlainen siirtymävyöhyke niitystä metsään, eikä siinä kasva juuri muuta kuin puolukanvarpua ja maitikkaa ja heinää. Tämä alue joutaa siis hyvin muuhun käyttöön, eli MINUN käyttööni, eli MINUN kukkapenkeille! :-D

Alue on loivassa rinteessä (vaikka se ei käy kuvasta ilmi). Siispä mahdollisuuksia on monia muotojen suhteen. Se nyt on kuitenkin varmaa, ettei tähän ruusutarhaa tule, vaan joka laji on oltava jollain tavalla paikkaan sopiva: vanhoja perinneperennoja, sekä jotain metsäpuutarhaan sopivaa. Ja yhtään puuta ei kaadeta, eikä yhdenkään puun tainta, joten ne on huomioitava myös suunnitelmissa.

Lisäksi ajattelin elävöittää aluetta kivi-ilottelulla, eli kuorin muutaman suuren kiven esiin sammalten kätköistä ja loihdin niiden ympärille jotain ... hmm ... aivan kuola valuu ja ideat suorastaan tursuavat!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Villit ja vapaat

Kai kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei niittykukkia voita mikään?

Kesäpaikkamme etupiha on yleensä leikattu ruohonleikkkurilla tasaiseksi lähinnä lasten leikkejä ja pelejä varten. Joitakin kesiä sitten anastin pienen läntin itselleni ja annoin armottoman kiellon taittaa läntiltä ruohonkorttakaan. Elvytin maata, kitkin suurempia rikkoja ja tilasin niittysiementä. Loppukesän niiton ovat lampaat hoitaneet. Kun olemme lähteneet lomien loputtua pois, on portit jätetty auki ja lampaat ovat saaneet tulla vapaasti pihaan rellestämään. Nyt niittypläntilläni kasvaa kissankelloa, päivänkakkaraa, harakankelloa, puna-ailakkia, komeita puna-apiloita, käenkukkaa, pulskaneilikkaa (joka kasvaa täällä luonnonvaraisena) ja mitä vain kuvitella saattaa.

Leikkaamatta ja nyhtämättä ovat jääneet myös pihapiirin ojien ja polkujen pientareet, jotka parhaimpaan aikaan kaunistelevat yhtenä niittykukkamerenä.

Niin kaunista, niin kaunista.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Soutukaverit

Näiden epeleiden kanssa pieni soutumatka mantereen puolelle sujuu lystikkäissä merkeissä. Mökkijärvessämme on piisameita runsaasti, ja erityisen paljon niitä on oman saaremme ympäristössä. Lieköhän siksi, että täällä niitä ei kukaan hätyytä pois katiskoilta? Suloisia eläimiä ja hyödyllisiä! Parturoivat joka kesä rantamme liiasta ruo`osta, joten venepaikka ei pääse metsittymään.


perjantai 9. heinäkuuta 2010

Perennapenkin väriloistoa


Tämä ihanuus koristaa kesäpaikkamme uudistunutta perennapenkkiä.

Muutamana kesänä olen tuhonnut paikalla aiemmin kasvanutta tatarta, rakentanut kivikkoa ja kantanut multaa ja vihdoin tänä kesänä työ palkitaan. Penkki on kaksiosainen. Toinen puoli on kivikkoa, jossa kasvaa mm. tunturipoimulehteä ja muutamia matalia kurjenpolvilajikkeita ja toinen puoli on tavallinen multapenkki, jossa harmaamalvikkia, pisamakelloa, malvaa ja tätä kuvassa näkyvää väriläiskää, eli punapäivänkakkaraa.

Muut kukat ovat vielä nupuillaan, mutta nämä kaksi yksilöä ovat olleet auki jo useita päiviä.

Vaaroilla ja tuntureilla

Näissä karhumaisemissa kuljeskelimme eilen. Suurpetoja ei tullut vastaan, mutta tulipa teeri poikineen, joukko korppeja, sekä harvinaisempi ilmiö: käki lennossa! Tuntureiden juurella kosteikoissa kukkivat ihanat suokasvit ja maariankämmekät suoranaisina peltoina! Ja huipulla oli hiljaista. Niin hiljaista.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kesäyö


Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni
minunkin sisällä soi.

Aaro Hellaakoski: Kesäyö

Nyt on vietetty kesää niin urakalla, että bloggaus on jäänyt ja jäänyt. Näillä keleillä ei ehdi sisällä istumaan kun on kiire nauttia joka solulla tästä tähän asti aivan upeasta suvesta!

Saavuimme tänne kesäpaikallemme eilen. Kaupunkiin jäivät paluuta odottelemaan huolella kitketty ja kasteltu palsta, sekä parvekekasvit, joille viime kesän tapaan virittelin vesiämpärit ja Blumat-kastelijat. Karsin ja leikkasin alas reilulla kädellä mm. yrttejä, jotta haihduttaisivat vähemmän ja kasvusto uudistuisi sopivasti loman aikana. Siirsin myös joka ruukun parvekkeen lattialle pahimmalta paahteelta suojaan.

Täällä kesäpaikalla en ole vielä ehtinyt pihahommia edes ajattelemaan, vaan olen nauttinut täysin rinnoin näistä luonnonmukaisista kukka-astelemista.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Pitkästä aikaa!

Terveisiä parvekkeelta! Tämä ihanuus odotti minua kun tulin töistä kotiin! Istutin kolme auringonkukan tainta sinkkiämpäriin. Kylvin ne vasta huhtikuussa-toukokuussa, ja nyt jo kukkivat. Kukintansa on aloittanut myös kerrottu petunia, jotka kasvatin niin ikään itse siemenestä.

Ja terveisiä palstalta. Siellä kaikki hyvin. Perunat kasvavat kovasti vartta ja pian on multaamisen aika. Härkäpavut kukkivat ja auringonkukat sielläkin ovat kovasti tanakoita ja nuppujen alkuja on jo näkyvissä. Sipuli voi hyvin ja porkkanat harvensin tänään! Salaatti meni kirpoille, mutta kasvaa kuitenkin, vaikkakin reikäisenä. Annan sen olla elukoiden ilona, enkä viitsi nyhtää pois.

Meillä on kotona ollut remontti, seiniä on maalailtu ja vanhoja kauhtuneita tapetteja revitty pois illat pitkät, joten en ole jaksanut blogiakaan päivitellä. Tänään alkoi kuitenkin lähes kuuden viikon LOMA, joten päivityksiä on luvassa useammin ja ensi viikosta alkaen kesämökin puutarhasta! Jännityksellä odotan, miten viime kesänä istuttamani perennat ovat viihtyneet ypöyksin koko vuodenkierron.

Huomenissa lisää kuvakuulumisia.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen erä Kirpat vs. Partsipuutarhuri: 1 - 0

Viikonloppuna tuli vettä joka tuutista ja kasvimaalla tapahtui huimaa piristymistä. Kurpitsat venyivät sateiden ansiosta mittaa ja taimissa näkyy jo kukkanuppuja. Sipulit kasvavat vartta ja toivottavasti pian myös ympärysmittaa. Herneet ja härkäpapu ovat hyvässä kuosissa. Ja kiisseliporkkanat ovat itäneet hienoissa riveissään!

Ja salaatti on kasvanut tuuman mittaiseksi - ja suoraan kirppojen evääksi. Meinasi itku tulla kun näin ne muuten varsin komeat erilaiset salaattini, mutta kirpan perkeleiden rei`ittäminä. Kiukkuisena maistelin muutamia ehjimpiä lehtiä ja totesin maun todella erinomaiseksi. Valitettavasti eivät jättäneet minulle mitään. Minulla on kyseisen salaattimixin siemeniä vielä runsaasti jäljellä, joten ajattelin kokeilla vielä toisen kerran ja kylvää osan myös parvekkeelle. Siellä eivät ainakaan kirpat hypi silmille.

Kauheasti ei palstalla puuhaa ollut. Hieman harasin ja nypin rikkaruohoja. Niitäkään ei vielä kovin runsaasti kasvanut.

Kesäkukkien nousua odottelen kovasti. Auringonkukat ja kehäkukat ainakin ovat hyvissä voimissa. Tällä käyntikerralla olisi pitänyt lannoittaa viljelyksiä lisää, mutta porhalsin suoraan palstalle ja vasta siellä muistin, että olisi pitänyt kipaista kaupan kautta kananpeetä hankkimassa. Täytyy muistaa huomenna.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Kasteluhommiin


Katsokaa.
Ei vieläkään sadetta.

Tämä tarkoittaa sitä, että palstalla saa kastella joka päivä, kun vielä tuo vieno tuulonen kuivattelee maaplänttiä entisestään. Onneksi on vesipisteellinen palsta, joten ei muuta kuin kantohommiin. Olen kyllä nytkin kastellut ahkerasti, koska täällä etelässä ei ole tullut kunnolla vettä moneen viikkoon.

Eilen havaitsin, että palstalla nostavat jo rikkaruohotkin päätään. Varrellinen käytävähara on niiden nujertamiseen siis aivan ehdoton! Ei muuta kuin rikkiksiltä päät poikki ja mielummin kunnon auringonpaahteen aikaan, niin vähäksi aikaa nääntyvät.

Eilen iski jokin kumma kauhu, että jospa viljelyksistäni ei tule lopultakaan saaliiki naatin naattia. On jotenkin epävarma olo, kun katselee kokeneempien viljelijöiden viivasuoria rivejä. Noh, oppia ikä kaikki. Ensi keväänä olen monin verroin viisaampi. Ja palstailu on jo tässä vaiheessa antanut enemmän kuin ottanut. Reipasta ulkoilua tulee joka päivä ja hermo lepää, kun saa työ- ja perheruljanssin sijaan välillä keskittyä käytännön hommiin kaikessa rauhassa. Ja luontoa tulee tarkkailtua paljon ja mietiskellen.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Viimeinen silaus





Sainkin repäistyä itsestäni sen verran irti, että siivosin lopultakin parvekkeen toisenkin päädyn ja kannoin kukkaportaat parvekkeelle.

Sisustuksellisesti tämä ei ole mikään taidonnäyte. Tuosta valkoisesta muovituolista haluan eroon. Tuolin vieressä oleva laatikosto on peräisin Ikeasta ja laitoin sen tuohon kun en muutakaan pöydäksi keksinyt. Laatikostossa on kuitenkin hyvä säilyttää työkaluja ja lehtiä, joten olkoot nyt siinä - kuten tuo tuolikin - kunnes löydän kaluston, jonka varmasti haluan. Toista isoa tuolia en nyt parvekkeelle kantanutkaan. Jos enemmänkin porukkaa haluaa majoittua keitaaseni, mahtuu tuonne kokoontaitettava tuoli mainiosti.

Pari amppelia puuttuu vielä ikkunan edestä, mutta niiden suhteen on sama ongelma kuin kalustonkin suhteen: mieluisia ei ole vielä löytynyt. No, kalustopuutteesta huolimatta parveke  on nyt erittäin viihtyisä paikka. :-)

Parvekkeelta, päivää!

Tässä parvekenäkymää tällä hetkellä. Ja tämän kaiken olen itse siemenestä kasvattanut. :-) Kasvatuslaatikoissa on mm. pensastomaattia ja pensaspaprikaa, mausteyrttejä, kurkkua ja kukkia. Valkoisessa Minigardenissa yrttejä ja yläkerroksessa chiliä ja paprikaa. Taustalla näkyvää pajuobeliskia pitkin versoaa tuota pikaa tuoksuherne. Parvekkeen toisessa päädyssä on suuri ruukku, jossa on kelloköynnöstä ja päivänsineä. Samaisessa nurkassa on tosin edelleenkin muutakin tavaraa säilytyksessä, joten kuvia nurkkausesta sitten kun saan koko parvekkeen järjesteltyä.

Pensaspaprikat ovat täynnä raakileita, suurimmat jo n. 7 cm:n mittaisia. Laskin juuri, että kypsymässä on parikymmentä paprikaa. Keltainen kirsikkatomaatti puhkesi tänään kukkaan ja yrteistä on saanut satoa jo monta viikkoa. Kunhan vielä kaikki kukat puhkeavat kukkimaan, tulee joukkoon vähän enemmän väriäkin. Ja vaikka kuvasta ei käy ilmi, niin pari tuolia ja pieni pöytäkin tuonne sekamelskan keskelle mahtuu ja kasvien hoitotoimenpiteillekin jää vielä hyvin tilaa.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Palstalla!

Tässä se on, siis palstani! Kuvasta ei saa mitään tolkkua, mutta alue on suurempi kuin aari ja tällä hetkellä penkkejä on rakennettu L:n muotoisesti. Tämä johtuu siitä, että sain päätytontin, joka pystyttiin äestämään vain osittain, koska osa tuosta alueesta oli vielä liian märkää. Penkkejä on siis tähän mennessä rakennettu palstan kuivempaan osaan. Jahka penkeissä alkaa vihertämään, saan hieman havainnollisempiakin kuvia. Tällä hetkellä kaikki näyttää vain saviselta. :-)

Palstan reunoilla kylvän kaikkea mahdollista kukkaa. Toivoakseni elokuussa kukkameri räiskyy iloisen värikkäänä. Ja ehkää saan myös värikkäitä penkkejä, sillä olen käyttänyt tekniikkana luovaa sekaviljelyä, eli kylvänyt mm. tilliä ja kehäkukkaa vähän joka penkin kaunistukseksi. Tillihän on paitsi mukava mauste, niin myös hyvin kaunis ylväine kruunuineen.

Maassa ovat perunat, herneet, salaatti, tilli, härkäpapu, porkkana, vihersipuli, punasilpuli ja lajitelma erilaisia kukkia. Nauris, punajuuri, jääsalaatti ja loput kukat ovat vielä kylvämättä. Samoin avomaankurkun taimet odottavat istutusta, mutta saavat odottaakin kunnes hallanvaara on mennyt ohi.

Eilisen illan keskityin kastelemaan istutuksia miehen rakennellessa uusia penkkejä. Pari tuntia meni niin nopeasti, että tuli jo kiire kotiin.

Sametikukkia istutin jo alkuvaiheessa väriä antamaan.
Ostin myös pari kesäkurpitsan tainta. Molemmat taimet ovat lähteneet kohopenkissään harson alla hyvään kasvuun.

Tehtävää on vielä runsain mitoin. Tärkeimpänä toimena on etsiä riittävän pitkiä tukikeppejä mm. auringonkukille ja muillekin korkeammille kasveille. Ja kuten totesinkin aiemmin, kylvöpuuhatkin ovat vielä osittain kesken. Toivon saavani kaikki kylvöt tehtyä tämän viikonlopun aikana, jotta sen jälkeen voisin keskittyä rauhassa kasteluun ja kitkemiseen. :-)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Toripäivä


Työpaikkani luontaisetuuksiin kuuluu mahdollisuus piipahtaa Turun kauppatorilla oikeastaan koska vain töiden niin salliessa. Tässä hieman toritunnelmia. Kukkaloisto on tällä hetkellä aivan häikäisevä ja taimitarjontaa on runsaasti: erilaisia kurpitsoja, avomaankurkkua, myös aiemmin hehkuttamaani amppelikurkkua, yrttejä, monenlaisia tomaattilajikkeita ja tietysti kukkia, KUKKIA, paljon kukkia. Ja hedelmiä.

Palstakuulumisia: niin kiirettä pukkasi taas eilen, että jäivät JÄLLEEN kuvat ottamatta. Muutamat auringonkukantaimet olivat jo heittäneet kastelunpuutteeseen henkensä. Onneksi muut taimet olivat hyvinvoivia. Tänään on jälleen kastelua tiedossa, sillä sadetta ei ole näillä käymin luvassa.