sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulupukin odotusta!

Takuuvarma keino taatusti mieluisiin joululahjoihin on hankkia ne itse.

Pitkään olen pohtinut huonekasvieni sijoittelua ja sitä millä ikkunalaudan sisäpuutarhaan saisi hieman ryhtiä ja lisäkauneutta. Elsan lempituolista ne löytyivät:

Tätä hurmaavaa vedenturkoosia amppelia tilasin kaksi kappaletta. Talven saavat viettää olohuoneen ikkunan edustalla tai kenties työhuoneessa, mutta kesän parvekkeella. Paitsi että nämä ovat niin ihania, että keittiöönkin sopisivat. Ja toisaalta kun  katsoo tuosta kuvasta miten edukseen nämä ovat vanhaa hirsiseinää vasten, niin kesäasunnollekin näitä olis kiva ... Paitsi että tulin luvanneeksi, että tilaa kuormalavoittain mitään. ;-)

Ja nämä metalliset (pituus 50 cm, huom!) tukikepit saavat tukea tämän joulun amaryllikseni ja kesällä nekin työllistyvät parvekkeella. Nyt mainostan: tämä RAUTAKEPPI (= ikuinen) maksaa ainostaan KAKSI euroa.
Näitä olen nimenomaan kaivannut, sillä varsien venyessä pituutta olen tukenut huojuvia amarylliksiä hätäpäissäni kaikella mahdollisella kättä pidemmällä alkaen vappuviuhkan kepistä päätyen grillitikkuihin. Öh ...

Ja vielä kasa näitä. Sinkittyjä taimikylttejä. Siis ikuisia nekin. Hyvästi ja näkemiin kaikenmaailman vettyvät lappuset ja muoviset hökötykset. Näitä en raaski viedä palstalle toisten pöllittäväksi, vaan käytän täällä kotona sisällä ja parvekkeella. Näihin on kätevä merkitä esim. uuden ruukkukasvitulokkaan laji ja lajike jahka sen oppii ulkoa. Ja tällaiset yksinkertaisen kauniit kyltit tuovat ruukkukasvin purkkiin eloa, tyylikkyyttä ja ryhtiä.

Ja sitten huonekasveihin. Minähän kesällä lähes tapoin ne.
Huolehdin matkalle lähtiessä parvekekasvien kastelusta niin, että unohdin osan huonekasveista ja oli aivan millistä kiinni, ettei esim. rakas <3 ja kovasti kukkinut Hoya bellani päässyt hengestään lopullisesti. Kuvittelin sen jo kuolleen, mutta ennen mäkeen nakkaamista tein vielä ruumiinavauksen ja totesin, että jotain elävää taitaa vielä olla. Upotuskastoin Hoyan ja leikkasin kuolleet versontyngät pois ja laitoin takaisin olohuoneen ikkunalle roikkumaan. Tänään huomasin hänessä uutta elämää: pienen pienet vihreät versot pilkistävät vanhoista oksantyngistä! Kukkia on varmaankin turha seuraavan vuoden aikana odotella, mutta pääasia on, että henkiin jäi.

Ja uusin hankintani on tämä: maaorkidea Ludisia discolor (kuva sivustolta: http://www.repotme.com/orchid-repotting/). Ihastuin tämän kasvin herkkään kauneuteen (kuva ei aivan ole edukseen) ja myyjän mukaan maaorkideat ovat helppohoitoisiakin: kunhan joskus muistaa kastella ja niin hyvä tulee.

3 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Mulla oli joskus noita Ludisioita, ja sen kastelun kanssa saa kyllä olla aika varovainen kuitenkin, mä meinaan mädätin omani. Kauniita ja aika eksoottisia kyllä, ja muistaakseni helppo jakaakin.

Saila kirjoitti...

Juu juu tulee tulee... odotas kunhan saan tilauksesi tuotteet kaivettua vintin laatikoista ja pakattua. Sitten pukki tulee :-) Kiitos tilauksesta, ja mainostuksestakin vielä!

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Tiia: suihkepullo taitaa olla paras kasteluväline. Ei ainakaan tule kasteltua liikaa.

Saila: hyvää jaksaa aina odottaa. :-)