perjantai 29. huhtikuuta 2011

Ihan pian sadonkorjuuseen

Olen perustanut parvekeviljelykseni 90 litran laastiastioihin. Ovat todella käteviä käytössä, tosin eivät mitenkään kauniita. Naamiointi on vielä vaiheessa. Myöhemmin kesällä kasvillisuus toki hoitaa sen puolen.
Yhdessä laatikossa viljelen salaattia ja muita lehtivihanneksia, yhteen laitan tomaatit ja kolmanteen chilit ja paprikat. Ja tietysti osa taimista menee myös minigardeniin.

Kylvin viime viikonloppuna yhteen laatikkoon salaatteja ja jätin ne muovin ja harson alle. Hyvin ovat itäneet. Tässä ei enää montaa viikkoa mene, kun satoa saa jo korjata.

Salaattimaan toiseen päähän istutin muutaman orvokin.

Minigardeniinkin laitoin muutaman orvokin, mutta toistaiseksi en ole vielä istutustöitä tehnyt ja aiemmin keväällä laittamani tuleentuneet krookukset ja narsissitkin odottavat korjaamistaan. Ensi viikolla pitää hakea säkkikaupalla multaa ja metsästää parvekkeelle uutta lepotuolia.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kotona jälleen: iloinen perhetapahtuma!

Sinne jäi Pate, teerirouva, piisamipariskunta, porotokka ja tappelevat tikat mökkisaarelle odottamaan paluutamme juhannuksen korvilla. Mahtavan hienot ilmat täällä etelässä ja pihakoivut työntävät jo hiirenkorvaa!

Erityisen riemuissani olin siitä, että poissaolessamme meille oli ilmestynyt pikkuvauvoja:
Soilikin lisääminen onnistui ja äiti-soilikki oli tekaissut juurelleen tällaisen pikkuisen! Olen niin iloinen siitä, että tämä lehtilisäys onnistui aivan täydellisesti. Seuraavaksi pitää tutkia missä vaiheessa pikkuisen voi siirtää omaan ruukkuunsa kasvamaan. Ja toki pitää odotella, josko niitä tulisi vielä lisääkin.


Tuoksulilja-leinikki-harlekiinikukkaruukun siirsin lähtiessämme parvekkeelle harson alle. Hyvin oli sielläkin pärjäilty.

Ja muutkin taimet voivat hyvin. Tässä valkoista isosamettikukkaa turvepelleteissään. Samettikukat lähtevät aikanaan palstalle rivivälejä koristamaan.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pate Peltomyyrä

Tapasin Paten heti ensimmäisenä mökkipäivänä. Ihmettelin kuistin viereisen polun reunaan ilmestyneitä ruohomakkaroita, jotka tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuivat lumen alta pajastuneiksi juoksukäytäviksi, jotka Pate Peltomyyrä oli talven mittaan vuorannut ruokailusta ylijääneellä heinäsilpulla. Pian ilmestyi Patekin esiin. Paten pesä on kuistin ja kukkapenkin vieressä olevassa suuressa katajapehkossa, jonka keskellä on vanha jättimäisen ja jo vuosia sitten kaadetun haavan kanto.

Pate operoi aamusta iltaan kuistin vieressä ja kukkapenkissäni. Kun istun kuistilla ja odotan ihan hiljaa, alkaa heinämakkara värisemään, ja kohta esiin tulee Pate, joka vilahtaa polun poikki ja tulee kuistin kaiteen viereen kukkapenkkiini istuskelemaan ja syömään. Aikansa ruokailtuaan Pate ottaa mukaansa jotain ja vie sen pesäänsä.

Pate kiipeilee katajapensaassa, joka on vielä laossa talven jäljiltä. Tänään tapahtui kauheita kun Pate kiikkui maahan taipuneessa katajanoksassa, mutta yks kaks kataja pääsikin pinteestään, nousi pystyyn ja Pate singahti ilmalennon maahan! Eipä tuo seikkailu Patea säikäyttänyt, kohta taas touhuttiin kuten ennenkin.

Pate on näinä päivinä tottunut minuun jo sen verran, että istumme pihalla rinnakkain pitkiä tovia: minä kuistilla ja Pate siinä heti vieressä kukkapenkin kivellä. Jos menen sisälle, Pate ei ole moksiskaan, mutta jos nousen ja lähden kulkemaan kuistin portaita alas, livahtaa Pate pesäänsä tai mökin kivijalkaan. Eihän näin lyhyessä ajassa vakavampia suhteita tietenkään luoda!

Tänään tarjoilin Patelle kaupasta ostettua salaattisekoitusta, jossa oli mm. pinaattia ja rucolaa. Pinaatin oli Pate vienyt mennessään, mutta rucola ei ollut maalaismyyrälle kelvannut. Mitä lie etelän hetelmiä ... niitä ilman on näissä selkosissa ennenkin pärjätty ja pärjätään nytkin, taitaa Pate tuumia.

Ja vaikka tiedänkin, että ystävyys Paten kanssa saattaa maksaa kukkapenkkini perennanjuurakot, niin on tämä kaveruus kuitenkin sen arvoista. Mitä sitä ei kaverinsa puolesta tekisi?

Aamulla nousen jälleen kuistille kahville ja siinä me taas istumme pohjoisen kevättä ihastellen - minä ja Pate.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Hyvää kiirastorstain iltapäivää!

Möh-möh! Kesämökkimme sijaitsee poronhoitoalueen eteläosissa. Tokat liikkuvat hangen ja jään aikaan myös pihapiirissämme, mutta eivät onneksi viihdy kauaa, sillä saaresta on päästävä pois, ennen jäiden lähtöä. Mantereen puolella pienellä hillasuollani porot tekevät usein seuraa ja kerääntyvät rinkiin ihmettelemään omituista akkaa reppunsa ja kiulujensa kanssa.

Meillä on pitkä ajomatka kesäasunnolle, joten kesäisin vietämme täällä aikaamme viikkotolkulla. Toki käydään myös hiihtolomalla ja keväisin aina kurkien saapumisen aikaan. Tänä vuonna luonto oli järjestänyt paljon puuhaa: takametsässä pohjoisen puolella pääsee vielä hiihtämään järven yli tulimme suksilla. Talon etelärinne on kuitenkin jo aivan sula ja pihaakin pääsi pikkuisen ruopimaan.

Kuvassa on puolivalmisteinen perennapenkkini, joka koostuu sekä kivikosta että tavallisesta multapenkistä. Kivikossa kasvaa sellaisia lajeja, jotka viihtyvät näillä seuduin luonnossa muutenkin; tunturikohokkia, tunturipoimulehteä, matalaa kurjenpolvea ym. Multapenkissä on wanhan ajan perennoja; harmaamalvikkia, myskimalvaa ja maanpeittokasvina ahomansikkaa, joka tekee runsaasti hyvänmakuisia marjoja. Piristyksenä on lisäksi punapäivänkakkaraa. Tätä penkkiä on ensi kesänä tarkoitus laajentaa.

Viime kesänä jaoin taantuneen raparperikasvuston ja siirsin senkin talon eteläseinustalle. Sieltä sitä jo kurkistellaan!
Aamulla heräsin melkoiseen nakutukseen. Tikka kavereineen tekee selvää pihapiirin haavoista. Kun kävelin herättyäni huussille päin, hyppäsi teerikoppelo polulta sivuun ja pulputti kiukkuisesti. Ja kun tulin takaisin ja istuin hetkeksi kuistille, hyppivät myyrät pihakatajan alla niin että ropina kävi.

Tämä kelo sijaitsee rannassamme ja saaren fauna on rakentanut siitä vuosien saatossa kerrostalon. Olen bongannut kelosta ainakin tikan, paljon pikkulintuja, oravan ja milloin mitäkin porukkaa.

Ja tässä kuva talon pohjoispuolelta. Vanhan rakennuksen kivijalka/kellari, joka minulla olisi tarkoitus kaivaa esiin ja rakennella siihen jonkinlaista salaista puutarhaa.

Nyt puusavottaan ja saunaa lämmittämään ...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Palmusunnuntain iltoja!

Aivan upeita ilmoja on pidellyt. Tänään bongasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehtiä on tienpientareet keltaisenaan.

Taimet kasvavat tasaisesti. Tuoksulilja-leinikkiruukun jätän ensi yöksi parvekkeelle harson alle. Pakkasta ei ole luvassa ja lasit ovat kiinni, joten varmasti pärjäävät siellä.

Huomenna on luvassa koulintasulkeisia, sillä suurin osa taimista pitää saada suurempiin ruukkuihin ennen pääsiäisreissua. Kastelusysteemi on hankala virittää pieniin turveruukkuihin, joten tilaa pitää taimille järjestää. Jahka reissulta palaan, saa koko kasvusto muuttaa parvekkeelle ulkoruokintaan kertaheitolla. Viime vuonnakin pärjäsivät siellä loistavasti huhtikuun lopulta saakka , joten saavat luvan pärjätä nytkin.

Hyvää vaalipäivänillanjatkoa kaikille!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kevättä purkeissa

Taimet pääsivät taimihyllyyn olohuoneen ikkunan eteen. Etualalla kuvassa ovat äitini kukkapenkkiin myöhemmin keväällä matkaavat taimet, salviaa ja päivänhattua. Taustalla epäterävänä huojuu gloksinia, joka on tehnyt ensimmäiset pienet kukkanuppunsa.

Ruukussakin on jo elämää. Pari viikkoa takaperin istutin tähän isompaan ruukkuun jaloleinikkiä, harlekiinikukkaa ja tuoksuliljaa. Leinikki on ainakin noussut ja sijainnista päätellen myös tuoksulilja.

Vaaleat sipulit ovat harlekiinikukkia ja keskimmäiset tuoksuliljoja. Näiden päälle tuli multaa ja sitten toiseen kerrokseen leinikkiä. Olen pitänyt ruukkua viileän ikkunan ääressä, mutta nyt oli pakko siirtää ne hieman lämpimpään. Toivottavasti pääsevät pian parvekkeelle.

Löysin paikallisesta halpiskaupasta tällaiset pienet ruukkupuutarhurin työkalut! Aivan mainiot. Mittaa näillä on vajaa 30 cm, joten sopivat hyvin kaikenlaisten ruukkujen ja istutuslaatikoiden haraamiseen ja taimien istutukseen ja koulintaan.

Sannane kyseli kommenteissa lippiasta! Tässä netistä etsittyä tietoa:
"Lippia (Lippia citriodora/Aloysia triphylla) on sitruunanmakuinen yrtti, jota kutsutaan toisinaan myös sitruunaverbenaksi. Puuvartinen ja isokokoinen laji ei talvehdi meillä. Lippia sopii teeyrtiksi ja kalaruokiin, sillä sen lehtien sitruuna-aromi on erittäin voimakas. Yrtti kestää hyvin keittämistä ja kuivaamista. Lippia on erinomainen jäätee- ja teeyrtti." http://www.juholanpuutarha.fi/media/kotipuutarha_2004.html

Ja kuten aiemmassa postauksessani totesinkin, ainakin to minun lippiaversioni on hyvin makea ja sokerinen. Uskon, että sopisi hyvin mausteeksi kaiken muun lisäksi esim. hedelmäsalaatteihin, marjoille jne.

LISÄYS:
Hmm .... löysin kuvan sitruunaverbenasta l. lippiasta http://www.staffas.fi/kryddvaxter_maustekasvit.htm
Näyttää täysin erilaiselta kuin omani tai tuo, joka minulle lippiana myytiin. Oman taimeni maku ja tuoksu vastaa kuvausta, mutta lehdet eivät. Sitruunaverbenalla on pitkänomaiset lehdet, tällä pyöreähköt ... Täytyy tutkia tarkemmin.

LISÄYS 2:
En omistakaan lippiaa. Olen siitä nyt täysin varma. Voisi olla pikemminkin sitruunamelissa, mutta maku on todella voimakkaan makea.

Olisi kiva tietää mitä olen mahtanut syödä???
Myyjä nimenomaan myi tuota kasvia LIPPIANA. Purkkien vieressä oli vielä pieni kyltti, jossa näitä samoja taimia lippiana mainostettiin.

LISÄYS 3:
Nyt löytyi. Lippiani on Lippia "Colada", täällä kuva: http://www.flickr.com/photos/48708405@N04/4656664704/

Sitä myytiinkin nimellä "limonadiyrtti".

Valitettavasti kovin vähän löytyy tietoa tuosta yrtistä. Sitruunaverbenan sukulainen kuitenkin (ilmeisesti).
Joissakin lähteissä sanotaan, että lippiaa kutsutaan toisinaan myös sitruunaverbenaksi. Pitää nyt ottaa oikein kirja kouraan ja perehtyä tähän probleemaan.

LISÄYS 4:
Yrttini on tämä: http://www.tuomiojantarha.fi/Lippia-Citriodora-LIPPIA
Harmillisen vähän siitä löytyy tietoa muualta.


* * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Yrttejä ja outoja siemeniä

Tänään oli aurinkoinen päivä, joten parvekkeella oli todella lämmintä. Tartuin toimeen ja jatkoin parvekkeen siivousta. Samalla suunnittelin kasvatuslaatikoiden sijoittelua. Yläkuvassa messuilta ostamani sitruunatimjami. Maku on todella hieno!

Tässä kuvassa on sitruunaverbena l. lippia. Tätä olen himoinnut jo pitkään ja nyt kun niitä oli messuilla myynnissä, ostin heti pois. Maku on makea, sokerinen (!) ja sitruunainen, vähän sitruunamelissan tyyppinen, mutta makeus tekee tästä aivan erinomaisen.

Narsissit ovat olleet jo useamman viikon parvekkeella Minigardenissa. Nuppuja tulee koko ajan lisää.

Kun harasin viljelylaatikoiden vanhoja multia ja heittelin talven alle jääneitä kasvinroippeita pois, tein kummallisen löydön: tällaisia siemeniä oli laatikoiden mullissa toistakymmentä siellä täällä pitkin laatikoita. Näyttävät jonkin puun siemeniltä, olisivatkohan tammesta peräisin?

Mikä ihme ne on kuudennen kerroksen viljelylaatikoihin kantanut? Puun latvat eivät tänne saakka ylety. Parvekkeen alapuolelta sitävastoin alkaa puisto, jossa on tammia ja monenlaisia muita puita.

Muuta selitystä en keksi kuin sen, että joku lintu tai orava on kiikuttanut siemenet talvisäilöön. Onko ehdotuksia ilmiölle?

Kevätpuutarha 2011

Disclaimer: tämä postaus sisältää valitusta, josta joku voi pahoittaa mielensä.

Kävin siis messuilla minäkin ja vaikka reissu sinänsä oli mukava, jäi messujen anti vaisuksi ja jälkimaku oli jopa tympeä. Messukeskukseen saapuessani yritin ensimmäiseksi etsiä yleiskoristelualuetta, mutta pyörin vain tyhmänä ympäriinsä tajuamatta, että koristelut olivat ripoteltu pieniin palasiin sinne ja tänne ja hukkuivat kaiken muun sekaan. Kuvan suihkulähde, jonka ilmeisesti piti olla se henkeäsalpaavin juttu, näytti sekin luonnossa vaatimattomalta. Enkä sitäkään meinannut ensin edes huomata.

Teknisesti ottaen suihkulähteen koristelu oli varmaankin aivan moitteetonta. En ymmärrä floristiikasta mitään, joten sitä en pysty arvostelemaan. Sen verran kuitenkin, että iänikuinen gerberateemakin jo kyllästyttää.

Yksi mieliharmi oli messualueen täydellisen surkea valaistus. Osa messukioskeista oli sijoitettu niin, ettei niihin juuri luojan aurinko paistanut ja ainoana valonlähteenä olivat hallin kattojen yleisloisteputkivalaisimet. Tästä johtuen kasvit eivät hehkuneet niiden omimmissa väreissään, eivätkä nousseet esille. Nämäkin tulppaanit rojottivat laatikossa jossain kulmauksessa.
Valaistus ON tärkeää, se on oma maailmansa ja oma alueensa ja alansa joka pitää tuntea. Se ei ole sitä, että laitetaan yksi spotti tuonne ja toinen tänne. Vaatimattomammatkin istutukset olisivat saaneet uutta eloa oikeanlaisella valaistuksella.

Jotain pientä yritystä oli: nämä "keinolumpeet" olivat hauskoja, mutta nekin hukkuivat kaiken sälän sekaan.

Joillaki yksittäisillä messuosastoilla oli kyllä panostettu aika tavalla. Tämä katosta roikkuva asetelma tai olla Kotilieden ja Maalla -lehden messuosastolta. Kauniit värit kukissa ja hauska idea muutenkin!

Runsas ja näyttävä oli myös tämä osasto - taisi olla Kotimaiset kasvikset ry:n kioski.


Jorintori kauppasi ihania kamelioita. Mieli teki, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa, sillä kasvit olivat korkeita, enkä olisi jaksanut kanniskella niitä käsissäni koko pitkää päivää ja sen päälle vielä raahata sinä junaan. Lisäksi kamelia on kai melkoisen vaikea hoidettava.


Tein itse vain pieniä ostoksia. Kasveja ostin vain kaksi: sitruunatimjamin ja lippian l. sitruunaverbenan taimet. Pukin Puutarhan pelargonit olisivat kiinnostaneet, mutta tungos ja ryysis heidän osastollaan oli aivan mahdoton ja kun lopulta pääsin sekaan mukaan, oli kaikki jo ostettu.

Lopuksi katsastin ihan livenä Kekkilän uuden parvekeviljelysysteemin: vaikutti todella hyvältä. Laatikkoon mahtuu melko monta kasvia ja useampi köynnöskin. Köynnösritilä ei tosin ole kovin korkea, mutta sopii hyvin sellaisille kasveille, jotka eivät aivan metritolkulla kasva.

Vähän tyytymättömät messutunnelmat siis ovat, mutta jäädäänpä odottelemaan seuraavia ja parempia.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kirjasuosittelu

Onnistuin talvella hankkimaan tämän kirjan edulliseen hintaan ja sen innoitti niin, että päädyin testailemaan ihanan sinisen soilikkini lisäämistä.



Leikkasin irti lehden, viilsin keskiruodin pois, jonka jälkeen minulla oli kaksi lehdenpuolikasta. Pilkoin vielä lehdet pariin osaan ja parhaimmat laitoin purkkiin taimimultaan juurtumaan siten, että lehti on ruukussa lappeellaan lehden reuna mullan peitossa. Olen kastellut kun multa on kuivahtanut.

Eilen otin soilikkipurkin siirtääkseni sitä, mutta samalla keikautin purkkia niin, että pintamulta varisi lattialle ja mitä näin: molemmat lehdenkappaleet ovat tehneet todella tukevan näköiset juuret! Ei muuta kun uudet mullat pinnalle ja juuret piiloon ja nyt odottelen kovasti, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua? Kai sieltä jonkinlainen verso pinnalle työntyy?

Kirja on siis ylen innostava ja erittäin selkeä ja helppotajuinen. Teoksessa selostetaan huolellisesti mutta elävästi kasvien lisäämisen periaatteita ja selkeät kuvat helpottavat asian ymmärtämistä. Sopii kaikille niillekin, joilla biologia ei ollut koulussa se ihan paras aine (mulla toki oli, joo!).
Tavanomaisten siemen- ja pistokaslisäysten lisäksi kerrotaan miten moninaisilla tempuilla jaetaan esim. sipulikasveja, miten saadaan ne tuottamaan sivusipuleita jne.

Suosittelen tätä yhdeksi perusteokseksi kaikkien puutarhureiden kirjahyllyihin, myös aloitteilijoille!

Tästä linkistä pääset katsomaan myös muita omasta mielestäni erityisen hyviä teoksia:
http://partsipuutarhuri.blogspot.com/search/label/kirjat

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Apua! Apuapua!

Kuvassa esiintyvän uuden pelargonivauvani lehdet ovat alkaneet kellastumaan kovaa kyytiä sen jälkeen kun istutin sen jatkokasvatukseen uuteen ruukkuun. Olen laittanut taimimultaan ja yrittänyt kastella niukasti. Mikä vaivaa?

Yst. vast. tämän lehden konttoriin nimim. "Nyt on kiire!" 

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Viikonloppuja!


Perunanarsissit jaksavat kukkia. Tuoksu on aivan huumaava.

Tänään hyökkäsin kävelyretkeni yhteydessä Prisman Kesäpihalle. Toistaiseksi valikoima oli toki laihanlainen: havukasveja, muutamia orvokkiamppeleita ja narsisseja. Löysin kuitenkin etsimäni, eli turvepelletit jatkokylvöksiä varten. Kylvin hieman lisää pensaspaprikaa, sillä vien osan taimista vanhemmilleni.

Latvoin kelloköynnöksen ja elämänlangan taimet ja mietin, heitänkö riutuvat tomatillot pois, vai säästänkö ne. Ehtisin hyvin kylvää vielä uudet.

Ensi viikonloppuna sitten messuille Helsinkiin! Pelottaa jo etukäteen miten paljon tavaraa sieltä tarttuu mukaan ...