maanantai 11. heinäkuuta 2011

Yllätyskukinto

Syötävien kasvien kukintoja melkein säikähtää, niitä kun tavallinen tallaaja tulee vain harvoin nähneeksi. Hetken äsken mietin, jotta mikä ihme se tomaattipuskan alta pilkistää. Ja sehän oli kevään puutarhamessuilta ostamani lippia, joka oli innostunut kukkimaan. Kuva on sumea kuin mikä, mutta luonnossa äkkiä silmäkulmasta vilkaistuna nousee assosiaatio valkoapilankukasta, tosin paljon pienemmästä sellaisesta.

Soilikki jaksaa kukkia aina vaan. Aluksi se oli aivan sisäkukkana, mutta alkoi jostain syystä nuutumaan, joten nostin sen parvekkeelle puolivarjoon istutuslaatikon reunalta roikkumaan. Ja heti piristyi! En tiedä, mitä tälle ryteikölle pitäisi tehdä. Hienoahan se on, että kasvillisuus on lievästi sanottuna runsasta, mutta kun kohta ei liikkumaan mahdu.

Kuvassa ei näy mintunraato, jota en ole saanut aikaiseksi siirtää roskikseen. Mutta niin kävi, etten minä saa näköjään ostominttuakaan elämään. En saa sitä kasvatettua siemenestä, enkä pidettyä hengissä valmiina ostettuakaan, joten nyt se on lopultakin uskottava, että minä ja minttu emme sovi samalle parvekkeelle.

Olin tänään aamulla lääkärissä kuulemassa, että rankani rappeuma sen kuin etenee, eikä muuta ole oikeastaan tehtävissä kuin uudet leikkaukset, mutta varsinaiseen vaivaa nekään eivät auta. Kun toivuin edellisestä leikkauksesta muutama vuosi sitten, oli parvekkeella suuri osa toipumisessa. Kun en päässyt liikkeelle kuin keppien kanssa, pääsin sentään parvekkeelle kesää ihastelemaan. Ja kasvien hoitaminen vei mielenkiinnon muusta huonosta olosta. Lisäksi parvekeistutuksia on helpompi hoitaa vaivaisenakin, kun istutusastiat saa soviteltua sopivalle korkeudelle.

Ts. näistä tämän aamuisista lähtökohdista ajateltuna taidan olla parvekepuutarhuri lopun elämäni.

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Onpa lippialla hellyttävän pienet herkät kukat! Ja voi että, ikävä kuulla voinnistasi. Onneksi olet osannut luoda itsellesi terapeuttisen ja hyväätekevän parvekeparatiisin. Viisaasti toimittu, oli se sitten tietoista tai alitajuista.

Partsipuutarhuri kirjoitti...

On tainnut olla alitajuista, kun jokin on aina vetänyt kasvien pariin tavalla tai toisella.

Turhaan ei kyllä puhuta puutarhan terapeuttisesta ja kuntouttavasta vaikutuksesta!

elämäni matkat... kirjoitti...

Puutarhanhoito on niin terapeuttista, en tiedä rentouttavampaa puuhaa kuin kasvamisen seuraaminen. Sait ihana palkinnon, tuon ihmeellisen lippian.

Intianminttu kirjoitti...

Juu, samaa mieltä siitä, että kasvien kasvun seuraaminen, niiden hoitaminen ja ihasteleminen tuo hyvinvointia niin monin tavoin. Riittää ihan pienikin puutarha, itselläni myös parveke erittäin tärkeä paikka ja haluan, että siellä on sekä kukkia että hyötykasveja. Voimia sinulle!

Bellatrix kirjoitti...

Kaikesta huolimatta soilikkisi näyttää kertakaikkiaan upealta! Ja tässä se taas nähdään, että ei kannata uskoa huonekasvikirjojen hoito-ohjeita, jossa kieletään soilikkien ulosvienti:-)