perjantai 31. elokuuta 2012

Kesän viimeinen päivä




Kesän viimeinen päivä ja parvekkeella näyttää tältä:


Ihana tulppaanipelargoni kukkii vielä.

Ja ruusupapu kukkii. Palkoja ei vain vielä ole ilmestynyt. Papuköynnös taitaa kärsiä jostain puutostaudista, koska lehdissä on vaaleita laikkuja. Mutta kasvaa silti joka päivä monta kymmentä senttiä.

Ja krassit kukkivat ja uusia nuppuja tulee koko ajan.

 Tässä etualalla viiniköynnös Zilga. Saapa nähdä kuinka tämä viinikokeilu onnistuu. Kohta pitäisi laittaa Zilga talvelle, mutta tällä hetkellä minunlla ei ole vielä aavistustakaan siitä miten tuo pitäisi esim. oikeaoppisesti leikata.


 Tämän risulinnun väänsin risutyökurssilla koulussa. Sen on sen verran hoikka tapaus, että esittelen siitä vain hieman paremmin onnistuneen pään. :-)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Huh, hellettä!

No nyt sitä lämpöä sitten piisaa, kun kesä on jo melkein ohi, siis kaikki tämä on jo melkein ohi:





MUTTA: taimikauppojen uudet syyskuvastot ja sipulit ovat ilmestyneet, joten WUHUU ja JIPPII! Vielä sen verran on kesää jäljellä! :-)

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Syntymän ihme

Reissun jälkeen istuttelin kurjenmiekkoja äitini kukkapenkkiin, kun kädelleni ropsahti tällainen, n. 8 cm pitkä pötkäle, joka sätki ja liikkui. Säikähdin hirveästi, kunnes otin ilmestyksen kukkalapioon ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että sieltä oli kuoriutumassa perhonen. Eli todella iso perhosen kotelo.

Siirsin kotelon vanhempieni kukkalaatikkoon ja hetken päästä perhonen jo vapautuikin kotelostaan ja kiipesi gladioluksen varrelle oikomaan ja kuivattelemaan siipiään.

Kyseessä on syreenikiitäjä (sireenikiitäjä), jonka siipien kärkiväli voi olla jopa 12 cm! Iso oli tämäkin, vaikka siivet eivät vielä auki olleetkaan. Kuvassa osa siivistä on jo auki ja muita vielä oiotaan. Syreenikiitäjän toukkia näkee yleensä loppukesästä: ovat niitä todella suuria, vihreitä toukkia, joilla on mustia, violetteja ja valkoisia raitoja selässä ja koukku takapuolessa. Toukkia olen aiemminkin nähnyt, mutta en koteloita enkä valmiita perhosia. Syreenikiitäjä on yöperhonen, joten päivisin se lepäilee pystysuorilla pinnoilla ja naamioituu hyvin suojavärityksensä ansiosta. Jostain luin, että naaraskiitäjä munii yleensä samaan pihapiiriin jossa on itsekin syntynyt. Luvassa on siis näitä kasvunihmeitä vanhempieni pihassa vielä tulevinakin vuosina! :-)

Salakähmäisiä puuhia

Tässä ole taaskaan ehtinyt blogia päivitellä, kun touhua riittää joka lähtöön.

Tulin eilen kotiin pieneltä Keski-Suomi - Etelä-Savo -automatkalta.
Kirjoitin joskus blogiini muisteluksia omasta mummolastani, isäni kotitorpasta, jonka isäni 1980-luvun lopulla myi pois ja joka on nykyään jo autioitunut, kun ne silloiset uudetkin omistajat ovat kuolleet pois, eikä heidän perikuntansakaan enää noissa maisemissa vieraile.

Itselleni tuo torppa on muistorikas paikka ja aikuisiällä olen pari kertaa käynyt sitä katsomassa - sitä, miten oma mummola pikkuhiljaa rapautuu ja miten metsä valtaa pihapiirin.

Tällä reissulla halusin käydä paikalla uudestaan.
Torppa on edelleen pystyssä ja pihapiirin vielä erottaa muusta kasvustosta. Kun torpan pihassa vähän aikaa häärin, silmä erotti muutakin. Esim. näitä.

Siinä nämä vanhat, sitkeät maatiaiset tököttivät ja kukkivat vuohenputken ja pienten kuusentaimien keskellä ja juuri siinä paikassa, jossa mummon valtavan kokoinen kukkapenkki oli aina ollut. Ja näitä oli paljon.

Mitään en voinut, oli pakko ottaa mukaan. Lapiotakaan ei ollut, mutta onneksi saksankurjenmiekka tekee pintajuurakon, joten näppärästi sain käsipelillä tongittua miekkoja matkaani. Lisänä otin vielä kieloa (sekin kasvanut siinä "aina"). Muutaman akileijan juurakon kaivoin myös.

Ja sinne jäi niin paljon. Mielettömän suuri särkynyt sydän, joka oli mummoni pihan ihmetys ja komistus, näkyi vielä olevan hengissä, päivänliljoja oli runsaasti, ukonhattuja, portinpielet jasmikkeet ja syreenit, ruusuja ... ja mitä vielä jäikään - kaikki kasvithan eivät ole vielä kukassa, joten kaikkea ei yhdellä silmäyksellä voinut tunnistaakaan.

Nyt mietin, saako kulttuuriperinnön suojelun nojalla käydä kääntämässä hylätyn talon pihapiirin kasvit? Tietysti olisi ollut fiksua yhyttää nykyiset viralliset omistajat (ovat väärän kautta tavallaan sukuakin) ja tiedustella asiaa, mutta kun ovat minulle aivan ventovieraita ihmisiä, enkä tiedä edes tämän nykyisen sukupolven sukunimeäkään enkä sitä missä edes asuvat. Ovatko edes tietoisia siitä, että heillä tuollainen torppa on.

On se kuitenkin uskomatonta, miten sitkeitä vanhat lajikkeet ovat. Vuosikymmenien hoitamattomuuskaan ei näitä lannista.

Ainakin kuvan miekat jatkavat nyt eloaan äitini kukkapenkissä ja myöhemmin kun siinä lisääntyvät, vien niitä myös omalle palstalleni.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Hieno päivä palstalla!

Tänään oli antoista palstapäivä.
Viimeistelin ensimmäisen perennapenkin, johon tuli päivänliljoja, tähkätädykettä ja tarhasyysvuokkoa. Kuvassa (joka Viherpeukaloiden sivuilta) tarhasyysvuokko Pamina.


Päivänliljat tuli istutettua melko tiheään ja tarkoituksellakin, sillä haluan tapella rikkisten kanssa mahdollisimman vähän. Syksyllä istutan samaan penkkiin sipulikukkia, jotta penkissä riittäisi kukintaa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn - ja jos kasvit siinä penkissä viihtyvät.

Karviaispensaan istutin ja tein pitkän kesäkukkapenkin.

Käytän kaikissa penkeissä ja marjapensaiden alla katteena sanomalehteä. Sitä olen roudannut palstalle ison kassillisen. Laitan penkkien päälle ja reunoille lehtiä, kastelen hyvin ja istutuslapiolla tuuppaan taimille reiät. Jahka saan vielä roudattua palstalle kompostimultaa ja kuorikatetta, peitän lehdet näillä aineksilla. Elättelen siis toiveita, että kateaineet muhivat ajan myötä muhevaksi mullaksi ja muokkavat savimaata hieman huokoisemmaksi. Ja toki toivon, etteivät rikkaruohot änge alta pintaan.

Viikonlopun aikana on saatava viimeistään kaikki kylvöt valmiiksi. Tälläkin tahdilla kesäkukkien kukintaa on luvassa aikaisintaan elokuussa, mutta minkäs teet kun aiemmin ei palstalle päässyt, eikä kaikkea jaksa kerralla kuntoon laittaa.

Jospa vaikka ensi kerralla saisin sen kamerankin mukaan.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Perinnemaisemat

Vielä yksi postaus tälle päivälle ja aiheena koulukuulumiset.

Luonto- ja ympäristöneuvojien koulutukseen kuuluu myös perinnemaisemien hoito. Siis tieto ja ymmärrys siitä, miten ja miksi hoidetaan ihmisen muokkaamia kulttuuri- ja perinnemaisemia, muinaismuistoalueita jne. Suurin osa opiskelusta on käytännön hoitotyötä.

Toukokuun hellejakson aikana olimme tekemässä kunnostustöitä Paimiossa, Paimionjokilaaksossa Askalankoskella. Käymisen arvoinen paikka Varsinais-Suomessa ja hieno kesäretkikohde vaikka lasten kanssa.

Jokilaaksossa on vanha voimalaitos ja pato, sekä torppa, jossa toimii kesäisin Paimion seudun ympäristöyhdistyksen leiri- ja näyttelytalo, sekä sunnuntaisin kesäkahvila. Yhdistys järjestää talkooleirejä, joilla kunnostetaan ympäröiviä ketoja ja ylläpidetään harvinaisten ketokasvien kasvuympäristöjä. Pihassa on tulipaikka, jossa voi paistaa makkaraa ja evästellä todella upeassa ympäristössä.

Alueen kasvillisuus on sopeutunut tallaamiseen ja se, sekä säännöllinen niitto on alueen kasvillisuuden elinehto. Alueella laiduntavat myös hevoset, naudat ja lampaat. Eri eläinten laidunnustapa on erilainen, ja laidunnustavat suosivat eri kasveja, joten monimuotoisuuden kannalta on eduksi, kun laiduneläimiä on monenlaisia.



Tässä vaiheessa kevättä kukkijat olivat kevätkukkijoita, eli vuokkoja (sini-, valko- ja keltavuokkoja), mukulaleinikkiä, pystykiurunkannusta, käenrieskaa yms. Myöhemmin kesällä yksi rinteistä on punaisenaan ketoneilikasta ja muista keskikesän kukkijoista.


Näkymää Askalan padolta Paimionjoelle.


Näitä rinteitä raivasimme koulutunneilla. Maasto on jyrkempää kuin kuvasta saattaisi aavistaa, itse asiassa lähes pystysuoraa seinämää. Poistimme alueelta puiden taimia, sekä mm. ruusua, jotta rinteet eivät pusikoituisi ja ketokukkijoilla olisi tilaa olla ja elää.


Kedot ovat harvinaistumassa, joten niitä on syytäkin hoitaa. Perinnemaisemat ovat elävää historiaamme ja tähän lempisaarnani: miksi tunkea historia paloiksi museovitriineihin, kun kokonainen maisema voisi olla meille muistutuksena siitä, miten pitkä ihmisen historia on ja miten ennen elettiin ja miten tälläkin paikalla on synnytty, kuoltu, eletty ja tehty töitä jo vuosisatoja ja kauemminkin?

Maisemanhoito vaatii toki rahaa, koska se tehdään ihmistyövoimalla. Herkkiä alueita ei raivata suurilla koneilla, vaan suureksi osaksi käsityönä. Se toki maksaa, mutta niin se saakin maksaa, jos sillä säilytetään pitkä pätkä historiaa ja kasveja, jotka käyvät aina harvinaisemmiksi.


Askalankosken alueella on runsaasti arkeofyyttejä, eli muinaistulokaskasveja, joiden esiintymisestä voidaan päätellä, että paikalla on ollut ihmisen toimintaa vähintään ennen 1600 -lukua. Mm. sikoangervo, tulikukka, ahdekaura, ahdekaunokki ja ketoneilikka ovat muinaistulokkaita, joita esiintyy Askalan alueella.

Jos arkeofyytit kiinnostavat, täältä löytyy kattava lista:
LUETTELO SUOMEN MUINAISTULOKKAISTA

Erityisesti sikoangervo on varma merkki siitä, että alueella on ollut toimintaa jo varhain.



Sikoangervon kukinto muistuttaa hieman yleisempää mesiangervoa, mutta lehdet ovat aivan erilaiset (muistuttavat siankärsämön lehtiä) ja siinä missä mesiangervo viihtyy kosteammissa olosuhteissa, tapaa sikoangervoa enimmäkseen kuivemmilla alueilla.

Arkeofyyttikasveja on hauska bongailla! Ainakin täällä Varsinais-Suomessa saattaa yllättävistäkin paikoista: kun kuljeskelee umpeen kasvaneissa metsiköissä tai ojanpientareilla, saattaa eteen ilmestyä elävä muistutus siitä, että elettiin sitä ennenkin!

Edelliseen postaukseen viitaten ...

Onhan mulla jotain näytettävää sentään!
Tämän kärsimyskukan l. passionköynnöksen ostin jokin aika sitten todella rähjäisenä ja edullisesti ja jossain vaiheessa näytti jo siltä, että se kuolee kokonaan. Vaan eipäs! Köynnös alkoi puskea nuppuja ja ensimmäiset kukat ovat nyt avautuneet. Yksi kukka ei näköjään ole auki kuin yhden päivän, mutta uusia avautuu ja nuppuja tulee koko ajan lisää.

Erikoinen kasvi ja erikoinen kukinto. Wikipedia tietää kertoa, että nimensä kukka on saanut siitä, että sen on nähty muistuttavan Kristuksen orjantappurakruunua.

Mitä, häh!?

Lupasinko jotain kuvia muka?
No, ei niitä ole vieläkään.

Sillä kun jotain suurta pitäisi tapahtua, kuten nyt tämä palstalle pääsy, niin lapsi meni sairastumaan vesirokkoon ja niinpä palstaprojekti lykkääntyi.

Mutta eilen se lopulta tapahtui: taimikauppaan ja palstalle viemisiksi kaksi mustaherukkaa (Mortti), punaherukka (lajike unohtui), karviainen (Hinnonmäen keltainen) ja vielä yksi vattu (Maurin makea). Vadelmaa oli tarkoitus ostaa tietysti enemmän, mutta olivat loppu, enkä enää ehtinyt toiseen paikkaan.

Vielä kalkkia, haravaa, ämpäreitä ja kastelukannu ja kantamusten kanssa palsta-alueelle.

Katariinanlaakson palsta-alue on melko suuri ja minulle oli varattuna monivuotinen palsta no 4. Aikani kuljeskeltua löysinkin palstani. Hieman ihmettelin, kun se oli aivan kävelytien vieressä, mutta olipahan lyhyt matka autolta. Auoin kalkkipussia ja siinä vaiheessa ystävättäreni soitti. Puhelun aikana katselin aluetta tarkemmin ja aloin ihmetellä, kun naapuripalstoilla ei ollut mitään monivuotiseen kasviin viittaavaakaan. Ei marjapensaita, ei mitään.

Päätin kävellä hieman kauemmaksi - ja olipa tuuri. Sieltä se oma monivuotiseni löytyi paljon kauempaa kuin ensin luulin. Luojan onni, etten ehtinyt kitkeä ja kalkita tuota väärää tonttia. Olisi se raivoaminen kuulunut varmasti Ruåttiin asti!

No mutta. Tämä oma palstani onkin aivan ihanassa sopessa! Kahden leveän ojan risteyksessä, kulmatontti ja ojan takana lännen puolella pieni lehtometsikkö suojana ja siitä metsiköstä alkaa luonnonsuojelualue! Etelän suunnassa on silkkaa maalaismaisemaa latoineen ja peltoineen! Alueella on hienosti vesipisteitä ojien lisäksi.

Ainoa mietinnän aihe on jokien mahdollinen tulvinta keväisin. Jos vesi jää pitkiksi ajoiksi makaamaan, niin mädäntyvätkö pensaat pystyyn?

Eilen ja tänään satoi niin paljon, että palstatyöt jäivät aika vähälle, mutta sain sentään kylvettyä härkäpapua, hernettä ja maisemointikasviseosta maanparannusaineksiksi ja tehtyä osan suuremmasta perennapenkistä. Istutushommat siirtyvät myöhemmäksi, mutta viisi juurakollista päivänliljaa (lajike: Hey there!) laitoin penkin toiseen päähän ja sitten myrsky ajoi kotiin.

Toivottavasti ilmat tästä nyt pian paranevat.

Hyvää alkanutta kesää ihan kaikille puutarhureille ja blogini lukijoille! :-)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesä tuli!

Kauan se kesti, mutta nyt se kesä on täällä!
Ja kasvit parvekkeella!

Ja huomenna pääsen eka kertaa uudelle monivuotiselle palstalleni!
Lopultakin saan monivuotiset perennapenkit ja marjapensaat ja ja ja ja .....

Kuvia myöhemmin, nyt en jaksa enää sormeani oikaista helteisen parvekeillan jälkeen.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Parvekepuutarhan kuulumisia

Parvekepuutarha ei tokikaan ole vielä parvekkeella, vaan taimina ja siemeninä siellä sun täällä.
Ajatukseni laittaa tänä vuonna köynnökseksi japaninhumalaa ja liuskamiinanköynnöstä taitaa toteutua vain osittain. Japaninhumalan siemenistä iti vain kaksi ja nekin taimet näyttävät kovin kituliailta.

Sen sijaan miinanköynnös (tämä on siis se punakukkainen ja ripsulehtinen lajike) viihtyy.
Kuvassa vasemmalla humalantaimi ja loput miinanköynnöksiä.

Huom! Tämä kasvattamani miinanköynnös on siis Ipomoea quamoclit, kun taas se tutumpi miinanköynnös on Ipomoea lobata. Eroavat toisistaan todella paljon.


Tässä kuvassa Ipomoea quamoclit ja alemmassa se tuttu Ipomoea lobata (kuvat eivät ole minun):




Käväisimme pääsiäisenä Tallinnassa ja sieltä tarttui matkaani pussikaupalla edullisia siemeniä. Köynnöskrassi "cherry rose" ja ihanan tumma tuoksuherne.

Ja hieman erikoisuuksia: risiini (yritän kasvattaa sitä ruukussa), sekä melonilajike, joka tekee parin metrin mittaiseen köynnökseen pieniä meloneita. Googletin ja mainitsen siis, että tämä melonilajike "Queen Anne`s pocket" on siis tuoksumeloni. Kauppilan esittelyn mukaan "Meloni (tuoksumeloni)
Erittäin voimakastuoksuiset pienet, pyöreät hedelmät. Keltaiset pienet kukat kehittyvät ensin
vihreä-valkoraidallisiksi hedelmiksi, jotka kypsyessään muuttuvat keltaisiksi. Hedelmät voi syödä, mutta ne ovat mauttomia. Hedelmien halkaisija 3-6 cm. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka. Tarvitsee runsaasti vettä. 

Pitkät köynnöstävät versot voi laittaa kiipeämään tukea vasten tai antaa kasvaa maata pitkin. Ennen vanhaan naiset kanoivat meloneja laskuissaan niiden miellyttävän ja voimakkaan tuoksun vuoksi."



Näiden lisäksi parvekkeelle tulee viiniköynnös Zilga ja jonkin verran tomaattia, jonka taimet tilasin tänä vuonna valmiina.

Kuten kuvasta näkyy, siemenet ovat Viron puolella todella edullisia, tyypilliset hinnat 0,35 - 1,50 €/pussi.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Osuuskunnan kylvö- ja koulintatalkoot

Livonsaaren osuuspuutarha sai kuin saikin vaadittavat 70 jäsentä ja toiminta on nyt pyörähtänyt täyteen vauhtiin!

Tänään oli ekat talkoot: puutarhurimme laittoi jo muutamia viikkoja sitten esikasvatukseen taimia, joka tänään koulittiin ja lisäksi tehtiin uusia kylvöksiä. Lajivalikoima on runsas, mausteyrttejäkin on lukematon määrä. Seuraavat talkoot ovat kesän alussa ja silloin päästäneen jo pellolle istutushommiin! Porukkaa oli mukavasti paikalla, joten muutamassa tunnissa teimme ison työn, johon yhdeltä ihmiseltä olisi mennyt aikaa ainakin viikon tehollisen työviikon verran.

Tunnelma oli iloinen ja puuhakas ja oli hienoa saada ihan kädestä pitäen opastusta ammatti-ihmiseltä mm. siitä miten ruukut täytetään oikeaoppisesti, miten koulitaan ja miten eri lajit kylvetään.

 Basilikan koulintaa.

 Kylvöruukkujen täyttämisessä riitti hommaa.

 Näistä rääpäleistä tulee hienoja basilikoja.

Ruusukaalit odottavat tilaa ympärilleen.

Ruusukaalia ja basilikaa odottelemassa koulintaa tiukassa hajakylvöksessä.


torstai 12. huhtikuuta 2012

On siis kevät!

No lopultakin ne ilmat lämpenivät!
Sain tiedon, että uudelle palstalleni pääsen arviolta toukokuun puoleen väliin mennessä, joten eipä siihen enää montaa viikkoa ole.

Kouluhommat ovat pitäneet puuhakkaana.
Eilen ja tänään olimme Turun Lumo-keskuksessa opiskelemassa luonnomateriaalien käyttöä ja teimme mm. risuluutia, sekä ruoko- ja risumattoja itsetehtyjen "kangaspuiden" avulla. Aika näppärästi onnistuin minäkin mattoa kutomaan ja onkin oikein kätevä tapa tehdä esim. parvekkeelle tai palstalle aitauksia, ruukunsuojuksia tai viljelylaatikon reunuksia!

 Ronskisti vaan koivusta itse tehdyt kudontapuut.

 Tekniikka on yksinkertainen: neljä loimea ja sitten vain materiaalin solmintaan nippu kerrallaan.

 Itse yhdistelin sekä ruokoa, että risua.

 Luutia tehtiin eilen. Ja eilen myös konkreettisesti ymmärsin, mitä tarkoittaa sananlasku "nuorena vitsa väännettävä." Paitsi että sidontavitsaksen tulisi olla mahdollisimman nuori verso, taitaisi myös vitsaksen vääntäjälle olla nuoruus eduksi. Näin nelikymppisellä meinasi voimat kerrassaan loppua vitsasta väsyttäessä.
Kuvan työt eivät ole omia luutiani, vaan minua taitavamman tekijän.

Risuluuta ja risumatto.

Ja tasapuolisesti tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! :-)
Mukavaa kun se kevät tuli vihdoinkin!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Viherlannoitusta

Tulevalla uudella palstallani ei vielä tänä kesänä ole kovin paljoa kompostiin laitettavaksi, joten pitää kompostintäytekin erikseen kasvattaa.

Korpikankaalta tilaamani viherlannoitussiemenet tulivat tänään: yiksi viherlannoitussekoite, hunajakukkaa ja veriapilaa. Ja tietysti myös härkäpapua! Ja monta pussia samettikukkia maata parantamaan ja vähän väriksikin tässä vaihessa. Ne kun ovat sitkeitä ja kukkivat pitkään.




Viime vuodelta jäi auringonkukkaa ja vähän muutakin siementä. Näillä ja katteilla yritän parantaa maata seuraavaa kasvukautta silmälläpitäen.

Vielä eilen ei tuo takatalvi pahemmin ärsyttänyt, mutta tänään se sai suorastaan raivon pintaan. Mulla on käsissäni pussikaupalla siemeniä ja pieni maatilkku tuolla jossain suorastaan huutaa muokkaamaan ja kylvämään, mutta luontoäiti ottaa ja laittaakin liinat kiinni ja tekee jonkun helkkarin ikiroudan ja jääkauden keskelle kevättä! Tämä on VÄÄRIN!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Leppoisaa palmusunnuntaita!


Eipä ehdi juuri takatalven räntäsade haittamaan, kun ikkunalaudalla odottaa valtava hajakylvös harjaneilikan taimia koulimistaan. Tarkoitus on istuttaa ne uudelle monivuotiselle palstalleni, jahka se aika koittaa.

Perjantaina tilasin niin ikään palstaa silmälläpitäen viherlannoitussiemeniä: veriapilaa, hunajakukkaa yms. Ryhdyn siis suosiolla maanparannushommiin ensin ja vasta sen jälkeen mietin yhtään mitään muuta. Savimaan parantamisessa riittää haastetta, joten kokeillaan nyt näillä ja kateviljelyllä. Pussimultaa en aio palstalle raahata, hinta tulisi niin sietämättömäksi, että siihen eivät rahkeet riitä.

Parvekkeesta: tosiaan kylvin japaninhumalaa joitakin viikkoja sitten ja tuloksena on kolme hyvinvoivaa tainta. Ilmeisesti ei siis ole pelkoa, että hukkuisin humalaliaaniviidakkoon ensi kesänä. Ihmeen kitulias siemen itämään. Sen sijaan miinanköynnökset itivät kaikki ja niitä on jopa yli oman tarpeen.

Nyt ryhdyn tutkailemaan mistä saisin ostettua kohtuuhinnalla olkea kateaineeksi.

Mukavaa alkavaa pääsiäisenaikaa kaikille!

* * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunnustukset eteenpäin!

Tunnustus piti jakaa eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille. Ja ne lähtevät seuraavasti:

1. Kolmannen kerroksen viidakko, joka taisi olla aivan ensimmäinen blogi johon aikoinaan eksyin omaa parvekepuutarhaani suunnitellessa!
2. Sato ja paisto: monipuolinen blogi palstaviljelystä kiinnostuneille!
3. Pieni ryytimaa: hienot kuvat ja kivasti kokemuksia ruukkuviljelystä!
4. Viidakkokirjeet: asiantuntevaa tietoa huonekasveista!
5. Kukkahattuneiti, joka viljelee mökillä, parvekkeella ja rivarin pihalla ja valmistuneet puutarhuriksi aivan näillä hetkillä. :-)

Tunnustukseen liittyvät kysymykset ovat tässä ja haastan kaikki yllämainitut blogistit näihin vastaamaan, sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle pt-blogille.
1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. mikä on puutarhafilosofiasi?

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tunnustuksia



Oih, nyt on sadellut tunnustuksia! Kiitos oikein paljon!
Inspiroiva Puutarhablogi tuli Saaripalstalta ja Liebster Blog puolestaan Juttuja -blogista.

Laitan näitä eteenpäin hieman myöhemmin, jahka olen miettinyt sopivat kohteet!
Inspiroivaan Puutarhablogiin liittyy kolme kysymystä:
1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi
3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni on peruja siitä kuuluisasta mummolan pihasta. Pienen mummomökin tontilla ei ollut yhtään paikkaa, jossa ei jotain olisi kasvanut. Erityisen hyvin muistan wanhan ajan perennat: akileijat, ukonhatut ja aivan mielettömän suuren verenpisaran, joka kukkien muotoa muistan ihmetelleeni jo ihan pienenä.

Mummon piha oli aivan täydellinen vastakohta oman lapsuudenkotini pihalle, joka oli 1970-luvun tyyliin vähemmän kiinnostava ja vähemmän värikäs. Istutukset kotipihalla olivat orapihlajaa, hanhikkia (en voi sietää tänä päivänäkään), köynnöskuusamaa, muutamia omenapuita ja marjapensaita ja terijoen salavaa. Kesäkukkina orvokkia ja petuniaa. Ja niitä kiveyksiä ja nurmikoita.

Varmaankin olen koko ajan halunnut kasvattaa edes pienen palan mummon pihan muistoja, ja siitä innostus on saanut lisävoimia. Blogi taasen syntyi tarpeesta laittaa asioita muistiin: mitä olen kasvattanut, millä menestyksellä ja koska.

Tunnearvoltaan suurin kasvi vähän vaihtelee, mutta kyllä se tällä hetkellä on kielo. Kielo on kaunis. Kielo on kesän merkki. Kielo tuoksuu ihanalta. Kielo on taiteellinen ja esteettinen kasvi: siinä on kaikki - ei mitään liikaa. Se on hyvin muotoiltu, elegantti. Se on selkeälinjainen ja moderni, mutta mukana on myös pieni ripaus romantiikkaa. Kielosta alkaa kesä - ja kielonmarjoista huomaa, että kesä meni jo. Kielo on paras! :-)

Minulla ei ole erityistä puutarhafilosofiaa. Aina kuitenkin kannattaa kasvattaa ja hoitaa kasveja. Kyllä kiinalaiset ovat oikeassa: jos haluat olla onnellinen loppuelämäsi, hanki puutarha!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Tiedätkö missä ruokasi kasvaa?

Minäpä taidan tietää, jos kaikki menee kuten meinataan!

Liityin osakkaaksi vastaperustettuun Livonsaaren osuuspuutarhaan, joka toimii Turun alueella ja sijaitsee ent. Askaisten kunnassa (joka nykyään kuuluu Naantaliin).


Osuuskunta viljelee kasviksia Livonsaaren yhteisökylän luomuviljelyssä olevilla pelloilla.
ja toimii CSA- eli Community Supported Agriculture -mallia mukaillen. Jokainen osakas maksaa liittyessään osuusmaksun ja sen lisäksi satomaksun satokauden alkaessa. Satomaksu palautetaan osakkaille satokauden aikana kerran viikossa tapahtuvan tuotelähetyksen muodossa!

Pellon ja ammattilaispuutarhurin vuokraa osuuskunta. Siis osuuskunnan jäsenet työllistävät puutarhurin tai viljelijän ja hankkivat myös peltoalan. Tämä on palstaviljelyä helpoimmillaan!

Herttoniemen ruokapiirillä on jo toimiva osuuspelto. Hertsikan toiminnasta kiinnostuneille lisätietoa tästä.

Nyt vain peukut pystyyn ja toivomaan, että osakkaita ilmestyy tarpeeksi, jotta toiminta pääsisi täyteen vauhtiin jo tällä kasvukaudella!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Haa!

Sieltäpä sitä kurkistellaan! Ainakin yksi japaninhumalan taimi on tulossa.
Seuraksensa saivat miinanköynnöstä, tällaista, ei sitä perinteistä:

Erikoisen ja herkän näköinen kasvi. Pitäisi viihtyä hieman paahteisessakin paikassa.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Viiniköynnös parvekkeelle ja muita taimitilauksia

Eilen toteutin monen vuoden haaveeni viiniköynnöksestä parvekkeella.
Joka kevät olen sen meinannut ostaa, mutta vasta eilen laitoin Viherpeukaloille tilauksen vetämään.


Lajike on Zilga ja esittely Viherpeukaloiden sivuilla toteaa näin: "Voimakas- ja reheväkasvuisen viiniköynnös ´Zilgan´ sinisten hedelmien herkullinen maku muistuttaa mustikkaa. Se kasvaa parhaiten aurinkoisella ja lämpimällä eteläseinustalla. Viiniköynnös sopii istutettavaksi niin pihalle, kasvihuoneeseen kuin ruukkuunkin, jolloin kasvatus onnistuu myös parvekkeella. Köynnös ei tuota satoa ensimmäisenä kesänä, mutta ilahduttaa kasvattajaansa kauniilla syysvärillään. Talvehtineista rungoista lähtevä kasvusto alkaa muodostaa hedelmiä n. 3-4-vuotiaana. ´Zilga´ on talvenkestävä vyöhykkeillä I-V. Toimituskorkeus 60-65 cm."
Parvekkeella talvetuksessa on tietysti omat niksinsä ja saapa nähdä, viihtyykö tuo. Mutta sitähän ei tiedä, ennen kuin kokeilee!

Kuten sanottua, tänä vuonna keskityn kukkien kasvatukseen, mutta eihän ilman tomaatteja voi olla. Koska ikkunalautani tila on rajallinen, niin tilasin nyt ensimmäistä kertaa valmiit taimet pensastomaatti Totemia.

Osallistuin myös Viherpeukaloiden kilpailuun, joten viiniköynnöksen ja tomaatintaimien ohessa sain valita ilmaiset taimet muutamasta vaihtoehdosta. Itse valitsin tämän akileija Crimson Starin. Vien ne kesällä mökillemme uuteen kukkapenkkiini. Lajikkeen pitäisi olla kuivuutta sietävä, erittäin kestävä ja se kylväytyy itsekseen, ellei siemenkotia leikata.


Ja tässä kuva siitä uudesta kukkapenkistä.


Rakensin tuollaisen tötterönmuotoisen penkin iänkaikkisen vanhan norjanangervon ja vuorenkilpipehkun ympärille. Niiden poiskaivaminen olisi ollut liiallisen urakan takana ja koska mökki on saaressa, ei sinne saa edes konetta sellaista puuhaa varten.

Tässä kuvassa penkki on vielä vaiheessa: olen ajanut siihen puoliksi maatunutta kompostia ja mullat vielä puuttuvat tässä vaiheessa. Pituutta penkillä on yli viisi metriä ja sitä on helppo jatkaa joka suuntaan.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Japaninhumalaa

Aiempina vuosina parvekkellani on ollut kelloköynnöstä ja köynnöskrassia seinien peittona.
Tänä vuonna kokeilen japaninhumalaa. Senhän pitäisi kasvaa vinhaa vauhtia, joten toivon saavani tästä luonnollisen varjostimen muuten vähän turhan paahteiselle parvekkeelle. Minullahan on siis länsiparveke, joka on muuten hyvä kasvupaikka, mutta jos viime kesien kaltaisia helleviikkoja pukkaa, ovat kasvit todella ahtaalla myöhäisestä iltapäivästä siihen asti kunnes aurinko laskee.

Tänä vuonna ajattelin keskittyä parvekkeellani enimmäkseen kukkiin. Ne ovatkin jääneet vähemmälle, kun vihannesvillitys vei mennessään. Kevään hienoimmat puutarhamessut ovat parin viikon päästä ja ajattelin oikein törsäillä kukkaostoksiin.

Japaninhumalan sekaan haluaisin jotain erittäin kukkeaa köynnöstä. Mustasilmäsusanna olisi hieno, mutta sen kasvattamisessa en ole onnistunut koskaan, vaikka sen ei pitäisi vaativa kasvi ollakaan.

Viime kesänä ostamani kärhö "Piilu" on talvehtinut parvekkeella ruukussaan. Näin komeasti se viime kesänä kukki.

Saapa nähdä, jaksaako kärhö talven jälkeen puskea itsensä ruukusta ulos. Talvisuojaus ei ole kovin kummoinen. Hieman turvetta ja moninkertainen harso päällä. Kokeilin kasvualustaa pahimpien pakkasten aikana, eikä se ainakaan ollut jäässä.

Tässä vielä viime kesän parvekenäkymiä. Etualalla iki-ihana soilikki, joka kukki koko kesän upeasti.


* * * * * *
Tilaa nyt Viherpiha erikoishintaan 4 numeroa 19,90!
Saat tilaajalahjaksi Kauneimmat puutarhat -kirjan.