keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Urbaani löytöretkeily - joskus oli elämä

We are such stuff
as dreams are made on; 
and our little life 
is rounded with a sleep.

Sama kude on meissä
kuin mik' unelmissa on ja 
unta vain on lyhyt elämämme.

William Shakespeare: The Tempest - Myrsky


Löysin pölyttyneistä kansioistani muutaman rakennuksen sisäkuvan autiotaloretkiltäni.
Kerta toisensa jälkeen mietin, mihin ihmiset näistä taloista ovat kadonneet ja miksi lähes kaikki on jäänyt: tavarat, huonekalut, vaatteet. Ja millaisia elämäntarinoita näiden esineiden ja seinien sisään on kertynyt.

Yksi lempparisivuistani on Urbanex Ninja, esittelyn mukaan "Epätavallinen turistiopas, joka esittelee nähtävyyksiä, joita ei esiinny matkaoppaissa." Käykääpä katsomassa. Aivan uskomattomia paikkoja ja niin kauheita, kuin kauniita ja koskettaviakin tarinoita.

Urbanex Ninja
Urbanex Ninja Youtube



Omat kohteeni ovat hieman vaatimattomampia - en oikein uskalla yksin mennä esim. vanhoihin teollisuuslaitoksiin, vaikka ne mieltä kiehtovatkin. Sen sijaan tavallisen autiotalon pihapiirissä saatan viivähtää pitkäänkin.

Yksi mieliinpainuvimmista talolöydöistä on muutaman vuoden takaa ja teinkin siitä tänne lyhyen bloggauksen: Joskus oli elämä

Tekisi mieli käydä katsomassa, vieläkö kyseinen talo on pystyssä. Lumihiutaleet ikkunassa olivat niin liikuttavia. Mihin asukkaat ovat lähteneet kesken talven, kenties kesken joulun vieton?

tiistai 29. syyskuuta 2015

Pyhäjärvi elokuussa


Säkylän Pyhäjärvi on varsinainen helmi keskellä aakeaa laakeaa lounais-suomalaista maisemaa. Alunperin sisäsuomalainenkin viihtyy näissä maisemissa mainiosti.

Kiersimme järven autolla eräänä elokuun sunnuntaina ja pysähtelimme välillä evästelemään ja patikoimaan pikkulenkkejä eri kohteissa. Matkan pituus järven ympäri teitä pitkin on 80-90 km, joten se sopii hienosti pyöräilyreitiksi ja miksipä ei myös kävelyyn. Majapaikoistakaan ei pulaa tule, sillä järven rannalla on useita leirintäalueita, mökkivuokrausta ja Säkylästä taitaa hotellihuoneitakin löytyä.

Itse järvimaisemien lisäki suosituimpia käyntikohteita taitavat olla Säkylän rantatien maisemat mahdottoman hieno ja varsinkin Alvar Aalto faneja kiinnostava Kauttuan Ruukinpuisto:

Kauttuan ruukki
Ruukinpuisto, Eura
https://goo.gl/maps/xQMFG7MFHvC2

Ja tietysti monet tuntevat Honkilahden Sieravuoren ja Sieravuoren juhannusjuhlat. ;) 


Sieravuoressa on toki tarjolla rauhallisempaakin menoa tapahtumien ulkopuolella.
Sieravuoren matkailukeskuksen takaa rannasta löytyy nuotiokatos ja aivan uskomattoman upeat rantakalliot. Matkailukeskuksen ympäristössä on puolestaan valmista ulkoilureitistöä n. 9 km:n verran.




Pyhäjärven merellinen tunnelma syntyy siitä, ettei järvessä ole juurikaan saaria. Vain aavaa ulappaa. 
Ja purjeveneitä!

Tunnelmat vaihtelevat länsipuolen jylhistä kalliorannoista itäpuolen hiekkarantoihin Säkylän rantatien varrella.


Pyhäjärven lähistöllä, Pöytyän Yläneen puolella, sijaitsee myös Vaskijärven luonnonpuisto, eikä Kurjenrahkalle ja Kuhankuonollekaan kummoinen matka ole. 

Monipuolisuutensa ansiosta Pyhäjärvestä tulee varmasti yksi vakioretkikohteistamme. :)

Vaskijärven luonnonpuisto
Pöytyä
https://goo.gl/maps/swDUxoY2SVw

maanantai 28. syyskuuta 2015

Varvassukat

Pikkuhiljaa olen miettinyt varusteita Sysimustalle Satkulle.
Kuten jo aiemmin kerroin, Kesäyön marssin rakkoihin ja hiertymiin suurin syyllinen oli kenkien huono istuvuus.

Sukkavarustuksena minulla oli perinteinen tuplasukkaviritys, eli ohut sukka alla ja paksumpi päällä.

Jostain luin vinkin varvassukkien käytöstä.
Ja nyt seuraa kaupallinen tiedote: Pilateskaupassa on näitä hyvät valikoimat. Olen aikeissa laittaa tilauksen vetämään ja raportoin kokemuksistani testauksen jälkeen.

Sukilla ei kuitenkaan 100 kilsan matkaa talsita, vaan kengät ovat kaiken A ja O. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, jos vaikka tällä kertaa säästyisi ylenpalttiselta rakkohelvetiltä.

Jos haluat tilata Pilates-kaupasta jotain, saat ilmaisen toimituksen yli 50 €:n ostoksiin koodilla FREE.

Yli 50 euron tilaukset postikuluitta!
Koodilla FREE saa Pilateskauppa.fi -verkkokaupassa yli 50 €:n tilauksissa postikulut kaupanpäälle (ei koske kotiinkuljetuksia).

Alennuskoodi on voimassa vuoden 2015 loppuun.

FREE


Kuva: www.pilateskauppa.fi



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Luonto järjestää

Tänään törmäsimme partakoiran kanssa vahingossa kantarellikekoon. Minkään valtakunnan kantolaitetta ei ollut mukana, ei kippoa, ei pussia.

Kuin johdatuksesta ihan vieressä oli vanhan rakennuksen kivijalka ja sen vierestä löysin vanhan peltilautasen tms. Sillä kanniskelin sienet kotiin. Että hei vaan kaikki, jotka näitte tänään huppupäisen eukon mustan koiran kanssa kanniskelevan kantarellilautasta pitkin kävelyteitä! Minä se vain olin! 

Koiraelämää

Pieni kuvaraportti koiraneidistämme, joka on vuoden aikana kasvanut pienestä lelukoiran näköisestä karvapallosta aktiiviseksi ja hyvin ihmisystävälliseksi partakoiraksi.

Kääpiösnautseri oli meille lähes tuntematon rotu, tai emme siis tunteneet yhtään käppänää henkilökohtaisesti, ennen kuin saimme tuttavan koiran hoitoon. Olimme olleet pitkään ilman omaa koiraa ja pohtineet koiran hankintaa ja mahdollista rotua. Noutajia meillä on ollut aiemmin ja kultsuun  meinattiin päätyä nytkin, mutta hoitokoira toi ratkaisun. Meidän rotumme ihan selvästi!

Ennen joulua haettiinkin oma partakoira kotiin.

Kaikki on mennyt oikein hyvin. Luonne neidillä on mitä hienoin. Tulee toimeen toisten koirien ja pienten lastenkin kanssa ja pitää ylipäänsä kaikista ihmisistä. Aktiivisuuttakin löytyy ja sitä puretaan säännöllisesti pidemmillä lenkeillä ja koirapuistossa toisten kanssa leikkien. Hieman olemme viritelleet näyttelyharrastustakin.

Ensimmäinen ilta kotona.

Ja ensimmäinen villapaita. Ikää 10 viikkoa. Olimme reissussa hankien keskellä, eikä ilman vaatetusta pärjätty.

Ensimmäinen kynsihuolto meni hyvin.

Partakoira riemuitsee elämänsä ensimmäisestä keväästä.

Parvekkeella on oma aurinkotuoli myös pienimmille. 


lauantai 26. syyskuuta 2015

Sortavalassa omalla autolla, kesä 2013

Pari vuotta sitten juolahti päähän lähteä rajan taakse Sortavalaan katselemaan suvun vanhoja kotiseutuja. Kivijalkareissulle lähdettiin omalla autolla. Aamulla ylitettiin raja Niiralassa ja illalla takaisin Suomen puolelle. Päivässäkin ehti näkemään paljon, vaikka suurin osa näkemättä jäikin.

Viisumien hankkiminen oli helppo juttu, mutta auton vieminen vaati jo enemmän propuskoiden täyttelyä, eivätkä paperit lopultakaan olleet oikein täytetty, joten menomatkalla tullissa niitä täyteltiin uudelleen tullausluukulla. 

Systeemit muuttuvat sikäli tiheästi, etten ryhdy tähän sen tarkemmin ohjeita antamaan. Joka tapauksessa monet matkatoimistot auttavat omatoimimatkailijoitakin erinäisissä paperiasioissa kohtuullista korvausta vastaan. Ja matkatoimistot ovat myös kärryillä kaikista mahdollisista uusista muutoksista ja käytännöistä, joita oman auton viemiseen rajan yli vaaditaan.

Hyvä kirja omatoimimatkan suunnitteluun on Markus Lehtipuun Karjalan matkaopas. Kirjassa on huolellisesti kerrottu eri reittivaihtoehdot ja annetaan runsaasti käyttökelpoisia vinkkejä mm. ruoka- ja yöpymispaikoista.

Kaikenlaisia epäilyksiä reissuun lähdettäessä oli, mutta ne osoittautuivat aiheettomiksi huoliksi. Matka sujui hyvin, ongelmia ei ollut missään vaiheessa, emmekä joutuneet ikäviin tilanteisiin, ellei oteta lukuun syrjäkylien välillä todella kehnoja teitä. Maasturi olisi noissa maisemissa ehdoton, varsinkin jos mielii päästä syrjäisimpiin entisiin suomalaiskyliin. Sen sijaan Sortavalan kaupungin lähiympäristössä pärjää ihan millä tahansa koslalla.

Tässä muutamia kuvia reissultamme. Luontohan on Laatokan Karjalassa aivan uskomaton. Vaaramaisemat, Laatokan selät, lahdet ja salmet, lukemattomat kosket, ukonhattulehdot ja mahtavat vanhat metsät ovat luonnonystävälle mieleen. Sitä lähihistoriaa unohtamatta. Vanhat suomalaiskylät ja jäljellä olevat suomalaisrakennukset kiinnostavat paitsi meitä karjalaisjuurisia, myös kaikkia historiasta ylipäänsä kiinnostuneita matkaajia.

Pälkjärven kirkon rauniot. Kohde sijaitsee Värtsilä - Sortavala -tien varressa ja on kyltillä merkitty.

Matkaselän maisemia Ruskealan puolella.

Harlun Hämekoskella.

Apteekkari Jääskeläisen huvila Sortavala - Pitkäranta -tien varressa. Tie oli erinomaisessa kunnossa Värtsilästä saakka ja jatkuu yhtä hyvänä ainakin Pitkärantaan saakka.

Rautalahti ja Laatokka! Voiko mikään maisema olla kauniimpi! 

"Ja laulut Laatokan mä kuulla sain ..."

Kirjavalahti.

Kirjavalahti.

Sortavalan kaupunkia Sortavalan seurahuonetta vastapäätä.

Laatokkaa Sortavalan kaupungin rannasta.

Sortavalan kaupunkia ja alemmassa kuvassa Ruskealan Ahinkoski.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Retkimuisteloita: Näränkä, heinäkuu 2014

Laitan tänne pikkuhiljaa myös postauksia viimeisen parin vuoden aikana tehdyistä retkistä. Niitä on lukuisa määrä, sillä ei juuri kuukautta ole, ettemme jossakin retkeilemässä kävisi.

Kesäisin retkeilemme paljon Kuusamon mökiltämme käsin ja mahdollisuudet kohteiden suhteen ovatkin siellä lähes rajattomat. 

Toissa kesänä kävimme lähellä rajavyöhykettä, Närängässä, Kuusamon vanhojen metsien alueella.

Lue lisää Närängästä täältä: http://www.luontoon.fi/naranka
Ja tässä kohde kartalla: http://www.retkikartta.fi/?id=31313

Oma reittimme kulki Närängänvaaran yli Närängänjatkolle, josta edelleen takaisin lähtöpisteeseen Suojärven ja Peurojärven välistä Hyöteikönsuon läpi. 


Parkkipaikalta lähti melko jyrkkä nousu Närängän entiselle erämaatilalle. Tilalla on mielenkiintoinen historia: http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1795

Päärakennus toimii Metsähallituksen vuokratupana ja pihapiirissä on useita rakennuksia, joista yhdessä toimii avoin näyttely, jossa kerrotaan tilan historiasta ja ympäröivästä luonnosta mielenkiintoisella tavalla.



Pihapiirissä asuivat maisemanhoitajina toimivat lampaat.


Maisema tilan pihasta käsin.

Varsinainen retkeilyreitti oli hyvin viitoitettu. Maasto oli paikoin vaikeakulkuista ja nousut jyrkkiä, mutta ylhäällä vaaran päällä aherrus palkittiin satumaisilla maisemilla.



Viihdyimme Närängässä lähes koko päivän, eikä muita ihmisiä juuri näkynyt. Pari kertaa ohitimme jokusen retkeilijän, mutta tulipaikat ja laavut olivat aivan tyhjiä. Rauhassa siis sai kulkea.


Peurojärven laavu. Rauhallista oli. Nuo pienemmät kengät kuuluvat silloin 7- vuotiaalle juniorillemme, joka on pienestä pitäen retkeillyt mukanamme ja tämäkin päivä melko vaativassa maastossa sujui loistavasti.


Eikä retkeä ilman metsänasukkeja.


Näränkä on upea paikka. Historiaa ja luontoa samassa paketissa. Suosittelen myös omaa rauhaa kaipaaville retkeilijöille. Syyspuolella porukkaa saattaa olla liikkeellä enemmänkin, mutta heinäkuu vaikutti hiljaiselta. Ja ellei halua polun vankina olla, vaan poiketa polutyomille, niin ei muuta kuin kartta kouraan. Erämaata ja hiljaisuutta riittää. :)

* * * * * * *

joma-sport.fi - tekstiilit, varusteet ja kengät jalkapalloon, futsaliin, juoksuun, fitnesiin, kuntosalille, tennikseen, vapaa-aikaan ...

torstai 24. syyskuuta 2015

Tätiratsastusta, osa 2

Aloitin siis ratsastustunnit tänä syksynä ja kaikenlaista koheltamista on ollut.
Nyt sentään osaan jo varustaa hevosen, harjata ja putsata kaviot ym. perustoimenpiteet. 

Tähän mennessä olemme menneet ihan peruskäyntiä, harjoitelleet oikeaa istuntaa, kevyttä ravia, harjoitelleet kevennyksiä ja pohkeenväistöjä ja tehneet käännöksiä ja sen sellaista alkeistason harjoitetta. Rohkeimmat ja edistyneemmät ovat jo harjoitelleet laukannostoakin, mutta itselläni riittää tekemistä vielä ravissakin. Ennen kaikkea siinä, että saisin pidettyä ravin yllä.

Välillä menee hyvin, välillä taas hevonen tekee mitä mieli tekee, koska en osaa pyytää selkeästi sitä mitä haluan. Ja tietynlainen ylivarovaisuus näkyy kaikessa tekemisissäni.

Viime tunti oli aika tuskaa, mikään ei mennyt oikein mitenkään. Ja kevennysten treenaaminen tuntuu näin kolmen päivän perästäkin lihaksissa. 

Varusteet olen jo hankkinut - paitsi ratsastuskengät/saappaat. Olen yrittänyt käydä sovittelemassa parissakin liikkeessä saappaita tai muita kenkiä, mutta mitkään eivät tunnu hyvältä. Minullahan tuo oikea jalkaterä on hieman eri paria vasemman kanssa, joten kenkien osto on aina tuskaa, olipa kyseessä lenkkari tai korkkari (joita en kylläkään pysty käyttämään).

Olen siis ratsastanut Viikkarin kumisaappailla. Ei ehkä tyylikästä, mutta saavat kelvata siihen kunnes oikeasti sopivat saappaat löytyvät. 

Vinkkinä: Myös XXL-liikkeissä on ratsastustarvikkeita. Ei huimaa valikoimaa, mutta pieni valikoima kaikkea ja mm. erilaisia sukkia ja hanskoja edullisin hinnoin.

Kengistä asiaa


Edelliseen postaukseen viitaten, lähdin Kesäyön marssille näissä reilu vuosi sitten ostamissani Adidaksen lenkkareissa. Oikein hyvät kengät: hyvä pito pohjassa, sopii siis myös metsälenkeille, hyvä vaimennus, kuivuvat nopeasti - mutta omille jaloilleni täysin sopimattomat, sillä kenkä on kärjestä yksinkertaisesti oikean jalan varpailleni liian ahdas. Vasempaan jalkaan kenkä istui hyvin, eikä oikeakaan puoli todellista luontoaan esitellyt ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kengäthän olin toki sisäänajanut ennen 42 km:n koitosta, koska olin niillä jo vuoden ehtinyt kävelemään, mutta lyhyemmillä lenkeillä pieneen kengän puristukseen sopeutuu, eikä sitä edes ajattele.

Tästä ajattelemattomuudesta sain maksaa pitkällä kivulla ja säryllä: jos olisinkin selvinnyt "pelkillä" rakoilla ja hiertymillä, mutta yksi hiertymä tulehtui siihen malliin, että antibioottikuuriksi meni.

Hyvien kenkien tärkeyttä ei siis suotta kuulutella. Pari viikkoa sitten hommasin nyt hieman lestiltään tilavammat Asicsin juoksukengät, jotka pitäisi nyt vielä testata pidemmällä harjoituslenkillä. Kerron sitten kokemuksistani.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Tassua toisen eteen: Kesäyön marssilta Sysimustalle Satkulle

Olen aina kävellyt mielelläni pitkiäkin matkoja, etenkin luonnossa. Pisimmät kävelylenkit ovat olleet 20-30 km välillä, mutta tavallisesti iltalenkkini ovat pyörineet n. 10 km kantturoissa.
Kesäkuussa pääsin testaamaan sietokykyäni, kun ilmoittauduin Turussa järjestettyyn 18. Kesäyön marssiin.
Aluksi suunnittelin käveleväni 32 km:n lenkin, mutta hieman ennen tapahtumapäivää vaihdoin tavoitteeksi täyden maratonmatkan, eli 42,195 km.
Muutaman kerran ehdin miettiä tätä älynväläystäni ja kerran meinasin jo perua koko homman, mutta lopulta sisäinen hulluus yllytti edes kokeilemaan.

Kuvan lähde: www.mpk.fi - Kesäyön marssi

Urakka aloitettiin Heikkilän kassulta ja olinkin paikalla hyvissä ajoin, jotta ehdin tankkaamaan riittävästi hiilihydraatteja ja piristeitä tulevaan koitokseen. Sotkun munkkikahvit soveltuivat tähän erinomaisesti.


Tapahtumaan ja sen eri mittaisille matkoille oli ilmoittautunut yli 400 kävelijää. Tilaisuus avattiin juhlallisesti kontra-amiraali Kari Takasen ja laivaston soittokunnan voimin. Avausnumeron jälkeen kävelijät järjestäytyivät kukin omaan jonoonsa käveltävän matkan mukaisesti ja lähtölaukauksen jälkeen ryhmät lähtivät reiteilleen.

Sää oli tyypillinen menneen kesän sää: aurinko kurkisteli välillä pilvien takaa, lämpötila pysytteli kahdenkympin alapuolella ja välillä tippui taivosta vettäkin. Kuitenkin kuntoilusuoritukselle olosuhteet olivat loistavat. Ei liian kuuma eikä liian kylmä.

Tässä kuvassa ensimmäinen huoltopiste muistaakseni 5-6 km:n kohdilla Aurajoen rannassa Tehtaankadun ja Jokikadun kulmauksessa. Reitti oli siis huollettu ja hyvin huollettu olikin. Alkumatkan pisteillä tarjolla oli lähinnä juomia; vettä, mehua ja energiajuomaa, myöhemmillä huoltopisteillä sai jo pientä syötävääkin. Banaani ja suolarkurkku olivat omat ehdottomat suosikkini.

Tästä matka jatkui kohti Halistenkoskea ja teki siellä u-käännöksen jokivartta pitkin takaisin kaupungille Förin paikkeilla jokirannassa lyhyemmän matkan kävelijät palasivat jo takaisin, mutta 32 ja 42 km:n urheiljat jatkoivat huollon jälkeen Kakolan mäen yli ja suuntasivat sieltä Portsan kautta Ruissaloa kiertämään.

Kakolanmäken ylitettyäni olo oli vielä ihan hyvä. Puolet matkasta oli takana ja puolet edessä. Ruissalon ensimmäiselle huoltopistelle saavuin hyvin ruumiin ja sielun voimissa. Kesäilta alkoi jo hämärtymään ja tunnelma Ruissalon lehdoissa oli hieno yölintujen laulaessa ja kielojen tuoksuessa.

Kääntöpaikalla Ruissalon kylpylän tienoilla alkoikin sitten mieli pikkuhiljaa mustumaan. Havaitsin jalassa ensimmäisen rakon ja yritin paikata sitä huonolla menestyksellä tien poskessa. Rakkolaastari ei pysynyt kiinni, vaan irtoili omia aikojaan ja vauhti hidastui huomattavasti. Seuraavalla huoltopaikalla ryhdyin tarkastelemaan jalkojen vaurioita tarkemminkin, eikä näky ollut mieltä kiehtova. Rakkoja oli niin paljon, etten niitä laskemaan joutanut ja teippailin ja laastaroin sen minkä pystyin.

Takaisintulomatkalla Ruissalon sillalla matka meinasi loppua kokonaan paitsi kiusaaviin hiertymiin ja rakkoihin, myös lonkakoukistajien totaaliseen jumiin. Siitä eteenpäin koko loppumatka oli yhtä itkua ja hammastenkiristystä. Joka askeleella sattui ja joka askeleella harkitsin vakavasti taksin tilaamista. Ja joka askeleella yhtenä etappina pitämäni Turun linna näytti siirtyvän kauemmas ja kauemmas.

Mutta ei auttanut itku näilläkään markkinoilla, eteenpäin oli mentävä. En ollut halukas keskeyttämään näin viime metreillä, joten ilmeisesti niillä kuuluisilla hullun voimilla ja erinäisten vaiheiden kautta paahdoin loppuun saakka ja saavuin maaliin klo 04:00 väsyneenä, mutta v****untuneena. Aikaa olin kulutellut tähän urheiluun lähes minuutilleen 10 tuntia.

Kävin kuittaamassa itseni saapuneeksi ja lähes samaa kyytiä hyppäsin autoon ja ajoin kotiin.

Kun vielä ennen nukkumaanmenoa istuskelin hetken parvekkeella kahvikupin ääressä, hyvä mieli syrjäytti musta pilvet korvien välistä ja saatoin jo tuntea hienoista ylpeyttä suorituksestani.

Nyt, kun aika on kullannut muistot lopullisesti, olen tähtäämässä kohti seuraavaa urakkaa, Sysimustaa Satkua. Siitä lisää myöhemmin!

* * *
Ja tähän kohtaan mainostauko: Euran apteekin pyörittämä verkkoapteekki tarjoaa ihan hyvän valikoiman tuotteita myös urheilusuoritusten jälkitilojen hoitoon!

Tilaa uutiskirje saat 5€ etukoodin
Ryhdy maksuttoman uutiskirjeen tilaajaksi, saat 5€ etukoodin käyttöösi osoitteessa www.apteekkituotteet.fi.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tätiratsastusta

Aloitin syksyllä uuden harrastuksen - ratsastuksen.
Kimmokkeena toimivat tyttären ratsastustunnit ja muutamat vuosien varrella tehdyt issikkavaellukset. Viime kesänä kävimme tytön kanssa mökkipaikkakuntamme tallilla issikkamaastossa ja siitä se ajatus sitten lähti. Kun joka tapauksessa roudaan lasta talleille ja hevosista pidän, niin kai sitä voisi oikeille tunneillekin mennä.



Ja kuin tilauksesta tutulla tallilla alkoikin elokuussa aikuisten alkeispienryhmä. Näin viiden tunnin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin suositella hevostelua myös varttuneemmille aloittelijoille! Itsekin olen jo reilusti 40+, joten ikää tämä ei näytä katsovan. Enemmänkin kuntoa (jota minulla ei ole) ja halua (jota minulla on paljon). 

Ratsastustunnista ja talli-illasta on tullut minulle jo viikon kohokohta! :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Apulainen

Tassuterapeuttimme on itseänikin innokkaampi puutarhuri. Jos hetken yritän istuskella parveketuolissa kirjan tai lehden parissa, ilmestyy apulaispuutarhuri pikapuoliin näköpiiriin: kukkuu! Eikös taas kaiveltais niitä multapurkkeja, jooko?

Vielä kuulumisia - tassuterapeutti

Blogitauon aikana meillä on tapahtunut kaikenlaista. Nelitassuinen perheenjäsen liittyi joukkoomme ennen joulua. Kääpiösnautserineitokaisemme on tuonut roimasti iloa ja riemua huusholliimme, joka ehti olla liian kauan ilman omaa tassuterapeuttia. Nyt ovat metsäretketkin saaneet paljon uutta sisältöä ja kotiintulo on moninverroin hauskempaa, sillä vastassa on aina iloinen hännänheilutus. 

Vielä yksi epäonninen kokeilu

Jos eivät daaliat onnistuneet, niin eipä onnistunut tämän siniviuhkankaan kanssa.

Vaikka olen siniviuhkaa vuosia jo ihaillut erilaisissa istutuksissa, vasta tänä kesänä ostin valmiin kasvin omallekin parvekkeelle. Pidän siniviuhkan värisävyistä, sekä rennosta kasvutavasta.

En tiedä, mikä tähänkin meni, kun se kaikesta kastelusta huolimatta kuivui lopulta pystyyn koko kasvi. Kasvihan on kyllä melkoinen juomari, sen tiesin entuudestaan, ja tätä silmällä pitäen varustin mullankin kastelukiteillä. Siitä huolimatta ei päivää, ettei viuhka nuupottanut alakuloisen näköisenä ruukustaan.

Kesän aikana tapoin myös rehevästi kasvaneen intianmintun ja loistosalviat. Aina ei kerta kaikkiaan mene putkeen, eikä edes joka kerta. Toivottavasti ensi kesä on armollisempi kaikin tavoin.